sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pikkaraisten remontti


Olipa kerran pikkuinen talo. Puinen ja kaksikerroksinen, valoisa ja avara.  Talossa asui sulassa sovussa kolme perhettä lapsineen: Pupuset, Karhuset sekä Villaset - Pikkaraisia kaikki. Varsinainen kommuuni, jossa perheet jakoivat niin keittiön, nukkumatilat kuin kylpyhuoneen. Eläinperheiden parhaita ystäviä olivat pieni tyttö ja vähän isompi poika, jotka uutterasti leikkivät heidän kanssaan. Pieni tyttö rakasti huonekalujen järjestelyä ja eläinten vaatteiden riisumista, poika puolestaan kehitteli tarinoita ja hoiti vauvoja. Myös lasten äiti oli eläinperheiden ystävä, sillä hän hiipi salaa iltaisin siirtämään kalusteet paikoilleen, pukemaan eläimet ja etsimään lipaston alle karanneet vauva-Pikkaraiset.

Pikkuinen talo sijaitsi pienen tytön ja isomman pojan huoneessa, melko keskeisellä paikalla. Vaikka lasten äiti olikin Pikkaraisten ystävä, eivät nämä voineet millään ymmärtää mitä äiti tarkoitti valitellessaan jatkuvasti, ettei heidän talonsa sopinut huoneen sisustukseen. Mitä ihmettä, heidän talonsahan oli vallan mukava ja käytännöllinen maanläheisine seinineen ja iloisen kirjavine huonekaluineen!



Eräänä päivänä Pikkaraiset havahtuivat pelottavaan jyrinään ja tärinään.  He huomasivat koko talon ensin keikkuvan ilmassa ja yhtäkkiä nököttävän ihan vieraassa paikassa. Taloa ympäröi muovinen liina ja viereen oli koottu kummallisia välineitä. Ruuvimeisseli, sivuleikkurit ja pihdit, kuului lasten äiti selittävän. Lisäksi maalipurkkeja ja pensseleitä. papereita, teippiä ja joku muovirullakin siinä oli. Pikkaraisia hirvitti, mitä kummaa heidän talolleen oli tapahtumassa?

Yhtäkkiä heidät kaikki noukittiin pois talosta ja nakattiin hyllyn reunalle. Suitsait lasten äiti pakkasi myös huonekalut pois talosta, jonka jälkeen Pikkaraiset saivat kauhukseen nähdä, kuinka äiti purki koko talon! Niin lähtivät seinät, lattiat ja katto vain eturungon jäädessä jäljelle. Senkin kimppuun käytiin pihtien ja leikkureiden voimalla, kun lasten isä väänteli muovisia ikkunan pokia irti. Voi ei, kaunis kotimme, huokailivat eläinperheet suruissaan. 

 Silloin he näkivät kuinka äiti tarttui pensseliin ja alkoi maalata talon runkoa. Sen jälkeen hän mittaili ja leikkasi lasten kanssa valitsemiaan tapetteja sekä teippasi paikoilleen. Lattiat ja katot saivat valkoisen viilukuvioisen pinnoitteen. Lopulta Pikkaraisten huojennukseksi he näkivät, kuinka talo koottiin uudelleen kasaan ja kaikki osat löysivät oikeat paikkansa. Ja oih, kuinka sievältä talo nyt näyttikään! Kauniin valkoista ja valoisaa kotia somistivat söpöiset tapetit, ja terassi oli saanut ryhdikkäät tummat kaiteet ympärilleen. Kattokin hohteli harmaana luoden kontrastia yläkerran hempeille seinille. Jokohan pian pääsemme kotiin, he miettivät.



Mutta mitä vielä! Lasten äiti oli päässyt vasta vauhtiin ja seuraavaksi Pikkaraiset havaitsivat tämän kaivelevan heidän kotinsa huonekalut esiin. Jälleen heilui sivellin, kun äiti sekoitteli sopivia sävyjä ja loihti huonekaluihin uudet, talon väreihin sointuvat maalipinnat. Useampana iltana eläimet näkivät, kuinka äiti maalasi pienen pienellä pensselillä kaappien nuppeja ja sängynlaitoja varoen sotkemasta värejä keskenään. Viimein yhtenä iltana viimeisenkin huoneen kalusteet oli maalattu ja urakka oli valmis. Äiti järjesteli tyytyväisenä huonekalut omille paikoilleen ja kantoi hellin käsin Pikkaraisperheet takaisin kotiin. Oma koti kullan kallis!




Seuraavana aamuna pieni tyttö ja vähän isompi poika pääsivät ilokseen jälleen leikkimään eläinperheiden kanssa. Talo kannettiin takaisin lasten huoneeseen kunniapaikalle ja siellä se on vielä tänäkin päivänä. Sen pituinen se ♥





Koska talo ja kalusteet olivat pääosin ihan käsittelemätöntä puuta, oli se helppo maalata ihan askartelukäyttöön tarkoitetuilla akryylimaaleilla. Ihan pelkkää valkoista en tohtinut käyttää, vaan päädyin överisöpöstelyyn ja pastelliähkyyn. Kelpasi ipanoille oikein hyvin. Lattiat päällystin dc-fix-kalvolla. Seinien tapetit ovat ihan tavallista paperia, joiden printit etsin netistä ja tulostin. Tapetit kiinnitin kaksipuoleisella teipillä. Kalusteiden kangasosat jätin sellaisikseen, siinä kohtaa loppui inspiraatio. Saahan niitä ja muutakin tykötarvetta halutessa lisäiltyä myöhemminkin.

Haaveissani oli alunperin ihana avautuva huvilanukkekoti, jossa olisi kauniit kalusteet, sähkövalot ja kaikenlaista tilpehööriä minikoossa. Onneksi järkiinnyin, sillä tässä vaiheessa elämää tämä Lidlistä ostettu versio ajaa asiansa erinomaisesti. Kestää oikeasti lasten leikin eikä tarvitse pelätä hajoamista. Kaikki tykkää :)

Iloisia ajatuksia ja suuria suunnitelmia tulevalle viikolle, nähdään taas ♥ 

16 kommenttia:

  1. Voi ei miten ihana siitä tulikin! Ja ootpa nähnyt ison vaivan. 👌 Meillä on kyllä nuo kalusteet ihan alkuperäisväreissään... ehkäpä vielä innostun... 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä homma vei taas hyvin mukanaan :D Ei voinut lopettaa ennen kuin tuli valmista. Ja kyllä kannatti ♥ Kiitos Sanna!

      Poista
  2. Voi miten kaunista! Hurjan työn olet tehnyt. En edes huomannut että pehmusteet oli alkuperäiset, niin hyvin ne sopivat uuteen ilmeeseen. Meilläkin on nuo kalusteet, mutta Lundbyn nukkekoti, joka on jo hajalla kun ei kestänyt pienten rajuja otteita. Tuo puinen olisikin ollut järkivalinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi Susanna ♥ Tämä on kyllä ihailtavan järeää laatua, hyvin kestää :)

      Poista
  3. Mistäs nuo huonekalut muuten ovat? Meidän nukkekoti kumisee vielä aikamoisen tyhjänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat Lidlistä ostettu joulun aikaan. Myytiin huonekohtaisissa paketeissa ja hintaa taisi olla noin 5-6 euroa :) Todellakin hintansa väärti!

      Poista
  4. Ihan mahtava, todella inspiroiva. Tuli hyvä mieli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos Tiina ♥ Kommentistasi tuli myös hyvä mieli :)

      Poista
  5. Todella onnistunut remontti! :) ❤

    VastaaPoista
  6. Upea lopputulos, niin kauniisti sointuvat sävyt. Kyllä Pikkaraiset ovat varmasti tyytyväisiä remontin jälkeen :)

    Olen muuten miettinyt tuota Pikkaraiset-termiä. Itsekin näillä ihanuuksilla lapsena leikin täällä pk-seudulla ja me myös kutsuimme niitä Pikkaraisiksi. Muistatko/tiedätkö tuliko nimi jostain valmiina vai onko se joku valtakunnallinen lempinimi niille? :D

    Ja nuo Lidlin kalusteet on ihan huiput, meillä on niitä myös, mutta eipä ole tullut mieleenkään maalata :D :D Oma nukkekotini (äitini vanha, pappani 50-luvulla rakentama) odottaa remonttia, mutta miten sitä oikein saisi aikaiseksi.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä yhtään tiedä taustaa tuolle nimelle. Olisko ollut joku 80-luvun suomennos ja myyntinimi? Mut on ne vaan niin suloisia ❤️ Kiitos Pingale ja tsemppiä remonttihommiin! :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!