sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Pikkaraisten remontti


Olipa kerran pikkuinen talo. Puinen ja kaksikerroksinen, valoisa ja avara.  Talossa asui sulassa sovussa kolme perhettä lapsineen: Pupuset, Karhuset sekä Villaset - Pikkaraisia kaikki. Varsinainen kommuuni, jossa perheet jakoivat niin keittiön, nukkumatilat kuin kylpyhuoneen. Eläinperheiden parhaita ystäviä olivat pieni tyttö ja vähän isompi poika, jotka uutterasti leikkivät heidän kanssaan. Pieni tyttö rakasti huonekalujen järjestelyä ja eläinten vaatteiden riisumista, poika puolestaan kehitteli tarinoita ja hoiti vauvoja. Myös lasten äiti oli eläinperheiden ystävä, sillä hän hiipi salaa iltaisin siirtämään kalusteet paikoilleen, pukemaan eläimet ja etsimään lipaston alle karanneet vauva-Pikkaraiset.

Pikkuinen talo sijaitsi pienen tytön ja isomman pojan huoneessa, melko keskeisellä paikalla. Vaikka lasten äiti olikin Pikkaraisten ystävä, eivät nämä voineet millään ymmärtää mitä äiti tarkoitti valitellessaan jatkuvasti, ettei heidän talonsa sopinut huoneen sisustukseen. Mitä ihmettä, heidän talonsahan oli vallan mukava ja käytännöllinen maanläheisine seinineen ja iloisen kirjavine huonekaluineen!



Eräänä päivänä Pikkaraiset havahtuivat pelottavaan jyrinään ja tärinään.  He huomasivat koko talon ensin keikkuvan ilmassa ja yhtäkkiä nököttävän ihan vieraassa paikassa. Taloa ympäröi muovinen liina ja viereen oli koottu kummallisia välineitä. Ruuvimeisseli, sivuleikkurit ja pihdit, kuului lasten äiti selittävän. Lisäksi maalipurkkeja ja pensseleitä. papereita, teippiä ja joku muovirullakin siinä oli. Pikkaraisia hirvitti, mitä kummaa heidän talolleen oli tapahtumassa?

Yhtäkkiä heidät kaikki noukittiin pois talosta ja nakattiin hyllyn reunalle. Suitsait lasten äiti pakkasi myös huonekalut pois talosta, jonka jälkeen Pikkaraiset saivat kauhukseen nähdä, kuinka äiti purki koko talon! Niin lähtivät seinät, lattiat ja katto vain eturungon jäädessä jäljelle. Senkin kimppuun käytiin pihtien ja leikkureiden voimalla, kun lasten isä väänteli muovisia ikkunan pokia irti. Voi ei, kaunis kotimme, huokailivat eläinperheet suruissaan. 

 Silloin he näkivät kuinka äiti tarttui pensseliin ja alkoi maalata talon runkoa. Sen jälkeen hän mittaili ja leikkasi lasten kanssa valitsemiaan tapetteja sekä teippasi paikoilleen. Lattiat ja katot saivat valkoisen viilukuvioisen pinnoitteen. Lopulta Pikkaraisten huojennukseksi he näkivät, kuinka talo koottiin uudelleen kasaan ja kaikki osat löysivät oikeat paikkansa. Ja oih, kuinka sievältä talo nyt näyttikään! Kauniin valkoista ja valoisaa kotia somistivat söpöiset tapetit, ja terassi oli saanut ryhdikkäät tummat kaiteet ympärilleen. Kattokin hohteli harmaana luoden kontrastia yläkerran hempeille seinille. Jokohan pian pääsemme kotiin, he miettivät.



Mutta mitä vielä! Lasten äiti oli päässyt vasta vauhtiin ja seuraavaksi Pikkaraiset havaitsivat tämän kaivelevan heidän kotinsa huonekalut esiin. Jälleen heilui sivellin, kun äiti sekoitteli sopivia sävyjä ja loihti huonekaluihin uudet, talon väreihin sointuvat maalipinnat. Useampana iltana eläimet näkivät, kuinka äiti maalasi pienen pienellä pensselillä kaappien nuppeja ja sängynlaitoja varoen sotkemasta värejä keskenään. Viimein yhtenä iltana viimeisenkin huoneen kalusteet oli maalattu ja urakka oli valmis. Äiti järjesteli tyytyväisenä huonekalut omille paikoilleen ja kantoi hellin käsin Pikkaraisperheet takaisin kotiin. Oma koti kullan kallis!




Seuraavana aamuna pieni tyttö ja vähän isompi poika pääsivät ilokseen jälleen leikkimään eläinperheiden kanssa. Talo kannettiin takaisin lasten huoneeseen kunniapaikalle ja siellä se on vielä tänäkin päivänä. Sen pituinen se ♥





Koska talo ja kalusteet olivat pääosin ihan käsittelemätöntä puuta, oli se helppo maalata ihan askartelukäyttöön tarkoitetuilla akryylimaaleilla. Ihan pelkkää valkoista en tohtinut käyttää, vaan päädyin överisöpöstelyyn ja pastelliähkyyn. Kelpasi ipanoille oikein hyvin. Lattiat päällystin dc-fix-kalvolla. Seinien tapetit ovat ihan tavallista paperia, joiden printit etsin netistä ja tulostin. Tapetit kiinnitin kaksipuoleisella teipillä. Kalusteiden kangasosat jätin sellaisikseen, siinä kohtaa loppui inspiraatio. Saahan niitä ja muutakin tykötarvetta halutessa lisäiltyä myöhemminkin.

Haaveissani oli alunperin ihana avautuva huvilanukkekoti, jossa olisi kauniit kalusteet, sähkövalot ja kaikenlaista tilpehööriä minikoossa. Onneksi järkiinnyin, sillä tässä vaiheessa elämää tämä Lidlistä ostettu versio ajaa asiansa erinomaisesti. Kestää oikeasti lasten leikin eikä tarvitse pelätä hajoamista. Kaikki tykkää :)

Iloisia ajatuksia ja suuria suunnitelmia tulevalle viikolle, nähdään taas ♥ 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Yksinkertaisen ihanaa





Yritin kuvata heiluvia hapsuja. Hyvin heiluu, kuten kuvasta näkyy :D







Yhteistyössä Nosh Organicsin kanssa.

Kuten edellisessä postauksessa (joka muuten räjäytti pankin, ihana, että teitä on niin moni innostunut kokeilemaan turbaanipipon ompelua ♥) mainitsin, on viime viikot ollut jäätävä kiire koulujuttujen kanssa. Ompeluinspis on kasvanut kasvamistaan, kun olen luentovihkojen sivut piirrellyt täyteen vaatekuvia ja haaveillut mekoista, topeista, legginsseistä, hameista, huppareista... Kiireissä en kuitenkaan jaksa keskittyä mihinkään monimutkaisiin käsitöihin, joten paininjalan alta putkahti pari simppeliä mekkoa - yksi itselle ja yksi tyttöselle. 

Yksinkertaisuudessaan molemmissa on ainesta lempivaatteiksi! Tinttaran mekon ompelin Noshin söpöstä Pyry-jerseystä käyttäen Ottobren Birdie birdie- kaavaa. Pyry on tuttua Noshin trikoolaatua - silkkisen sileä, napakka ja pehmeä iholla. Olen jo hetken ihaillut somen täyttäneitä hapsuvaatteita ja halusin siksi yhdistää idean tähän mekkoseen. Ihana mintunsävyinen kangas toimi hapsuissa mainosti, koska se on läpivärjätty eikä näin ollen nurjan puolen kuviottomuus häiritse hapsujen heiluessa. (Toteutustapa on yksinkertainen: Sivusaumaan ommellaan halutun kokoinen kangaskappale. Huomio suunta niin, että kankaan langansuunta on pystysuuntaan hapsuja leikatessa, jotta ne rullaavat oikeaan suuntaan. Leikkaa hapsut tasaisin välein lähelle saumaa.) Hapsut viehättivät neitosta suuresti ja niille piti antaa monta kertaa vauhtia pyörimällä villisti ympäri kotia.

Entäpä oma mekkoni? Kuosittelin peruskaavasta tunikan, jonka helmaa pussitin hieman ja yhdistin taskut sivusaumoihin. Niin perus, mutta juuri se vaate, joka päällä olo on freesi ja mukava. Onneksi minun töihini raitamekko on juuri sopiva univormu, joten saan käyttää tätä luottomekkoa huoleti. Noshin raitakankaat, ja erityisesti tuo musta-valkoinen, on muuten sellaisia, mitä on vaan ihan pakko olla kaapissa aina! Kesäksi pitää ainakin yksi raitateeppari ehtiä ommella... 

Joko sinä olet hapsuihin hurahtanut? Tohtisikohan sitä kokeilla johonkin omaan kesätoppiin myös vai onko liian ysäri ;)? Kesävaatteita ajatellen kannattaa kurkistaa Noshin uutuudet, sillä siellä on aika mukavan oloisia  uusia kankaita tulossa.

Iloista ja toiveikasta viikkoa sinulle ♥


perjantai 12. toukokuuta 2017

DIY Turbaanipipo rusetilla



Olin vastikään tämän opintotaipaleeni todennäköisesti viimeisellä luennolla. Vaikka jäljellä on vielä tentittävää ja muutama tehtävä sekä harjoittelujaksoakin juhannukseen asti, tuntuu opiskelu olevan vahvasti jo viimeisellä suoralla. Toisaalta huojentavaa, toisaalta kutkuttavan jännittävää ja aika lailla haikeaakin. Syksyn kuviotkin alkaa olla jo selvät, sillä kävi kuten yleensä käy: asioilla on tapana järjestyä parhain päin. 

Viime viikon painaneet deadlinet ja pänttäämiset alkoivat aiheuttaa jo vierotusoireita ompelusta, joten eilen oli ihan pakkopakko istahtaa lattialle leikkaamaan ja ompelemaan, ja testailla pitempään suunnitelmissa ollutta turbaanipipoa. Sitä tehdessä kuvasin vaiheet, jos kenties sinäkin tahdot samanmoisen myssykän ommella? Hämärässä otetut kuvat eivät taaskaan oikeutta tee, mutta asia tullee selväksi. Ja jos ei, niin kysy rohkeasti :)

Tämän version halusin kokeilla tehdä ilman ompelukonetta ja se onnistuikin mainiosti muutamilla käsin ommelluilla pistoilla. Tämä pipo on kaksinkertainen (eli vuorillinen), mutta kevyempään versioon tarvitaan ompelukonetta alareunan taitteen ompelua varten. Alkuperäisen ohjeen, jota tässä varioin, olen nähnyt Youtubessa, mutta en enää löytänyt sitä, (linkin saa lähettää, jos löydät!). 

Aluksi tarvitset kaavan. Mittaa pään ympärys niskasta otsaa kohti ja vähennä pari senttiä - siitä tulee kaavan suoran reunan mitta (huomioi kankaan joustavuus, napakasta kankaasta ei tarvitse vähentää mitään pään mitasta). Kaaren korkeuteen minulla ei ole yleispätevää neuvoa, mutta tässä mitat ovat suora reuna 45 cm ja kaaren korkein kohta 27 cm. Kaaren piirsin mitaten alareunan keskikohdasta tuon laen korkeuden (27 cm) sivuille ja yhdistämällä alareunaan. Oletettavasti kokoa voi suurentaa samassa suhteessa mittoja kasvattamalla (esim. leveys 50 cm x korkeus 30 cm). 
Edit. Suhde on laskuni mukaan: Leveys päänympäryksen mukaan ja korkeus on siitä 60%. 

Tätä pipoa kavensin kuvan mukaisesti pari senttiä, jolloin siitä tuli aavistuksen nafti 46 senttiseen päähän. 


Jos teet yksinkertaisen pipon, leikkaa kangas yksinkertaisena ja lisää alareunaan käännevara. Ompele käänne ja jatka ohjeen mukaisesti. 












 Pujota rusetti keskikohtasuikaleen alta.


Kangasta säästyy, jos ompelet rusettikappaleen koneella, jolloin kangasta tarvitaan vain haluttu rusetin koko taitteelta leikaten. Voit ommella myös pitemmän suikaleen, jonka taittelet tampin alle rusetin muotoon. Vaihtoehtoja on monia!



Neiti oli itse tosi tyytyväinen uuteen rusettipipoonsa (joskaan Pikku Kakkoseen liimautunut katse ei sitä välitä näissä kuvissa), joten näitä pitää kesäksi ommella varmasti ainakin pari lisää. Oletko sinä turbaanipipoja ommellut? Olisiko sinulla hyvin jippoja antaa?

Ja hei, tämä on niin nopea tehdä, että ehdit ommella vaikka parikin jo äitienpäiväksi! Jos käytät tätä ohjetta, olisin iloinen, jos kerrot mielipiteesi siitä :)

Ihanaa ja rakkaudentäyteistä viikonloppua, toivottavasti jokainen saisi nauttia siitä perheensä parissa ♥

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

♥ Sydämellä ♥










Vauvalahja, mikä ihana tekosyy ommella suloisia pikkuruisia vaatteita! Tällä kertaa mopo keuli kyllä huolella, sillä suunnitelmissani oli ensin ommella vain jumppis lahjakoriin mukaan. Mutta kyllähän nyt yhden bodyn voisi siihen sivuun, ja hei tarviihan body housut. Setti on aina parempi kuin yksittäinen vaate. Ja kappas tilkkujakin jäi, eiköhän näistä tulisi pipo ja huivit. Ja sitten tuleva äiti otti puheeksi vaunuverhon ompelun, äkkiäkös surautan pakettiin senkin. Ompelun ilo ja söpöset kankaat veivät naista kunnolla mukanaan näitä tehdessä, joten tällainen setti syntyi näillä eväillä.

Koska tulevan vauvan sukupuoli on vielä salaista tietoa, otin varman päälle ja valitsin keltaista yhdistettynä aina pätevään mustavalkoiseen. Jumppiksen kanga on rakkaudella hillottua Verson puodin Sydämellistä, mu-va sydän ostettu Kootilta ja herkullisen oranssi lintupuuvilla Eurokankaan laarista. 

Jumppis on Ottobren 4/12 kaavalla, body Sausage dog lehdestä 4/14, housut Streaky legs 1/15, myssy ja huivit netistä löytyneet ilmaiskaavat (tähän hätään en löytänyt linkkejä) ja vaunuverho Dookyn pohjalta piirretty aikoinaan (monitoimirenkaat pääsivät pakettiin mukaan, kuviin ne eivät vain ehtineet). Kaikki vaatteet on tehty koossa 56, mutta Ottobrelle tyypillisesti ne näyttävät aika lailla reiluilta. Onneksi vauvoilla on taipumus kasvaa nopsaan, joten eiköhän ne aika pian ole sopivia.

Oli muuten ihanat vauvajuhlat! Juuri sopivasti kivaa ohjelmaa, hyvää ruokaa ja iloisia naisia vielä syntymätöntä ihmettä juhlistamassa ♥

Kirkkaita ajatuksia tulevaan viikkoon just siulle!