Feeling good

Weekend chic kaiveli vähän aikaa sitten ihmisten muotimuistoja, Vaahtokarkkimonsteri pohti tyyliasioita ja Hanna Mi ihmisen sisäistä ja ulkoista hyvää oloa. Aiheet herättivät minussa paljon ajatuksia ja nähtyäni nämä kuvat, tiesin, että haluan tarttua teemaan omalla tavallani.

Olin jääräpäinen jo lapsena. En tahtonut päälleni vaaleanpunaista, rimpsuista tai röyhelöistä puhumattakaan, eivätkä prinsessaleikit olleet minusta mitenkään kiinnostavia. Pukuleikeissä sonnustauduin mielummin peikoksi tai noidaksi, juhliin tahdoin housut hameen sijaan. Arkivaatteista mieleeni ovat jääneet parhaiten yksi collegepuku sekä kesämekko, jossa oli mukava pompulavyö.

Ala-asteaikaisiin vaatemuistoihini kuuluvat järkyttävän isot t-paidat, flanellipaidat, äidin kaapista lainattu hupullinen paitapusero sekä 90-luvun suuri hitti; nappi- ja raitaverkkarit. Trumpettihousuja tai napapaitoja ei omaan vaatekaappiini kuulunut, vaikka nekin muotia silloin olivat. Näin jälkikäteen ajatellen aivan kammottavia asuyhdistelmiä, nykypäivän koululaiset nauraisivat niille maha kippurassa. Vaatteillani en tahtonut herättää huomiota, vaan päinvastoin sulautua mahdollisimman hyvin muuhun porukkaan. Nolostelin sitä, että venyin pituutta ja kasvoin naisen malliin jo varhain, vaikka olisin niin toivonut olevani pikkuinen ja siro. Siinä vaiheessa kun moni muu alkoi saada mittaa vasta  nuoruusiässä, olin minä jos saavuttanut nykyiset 170 senttiäni.


Yläasteella ja ammattikoulussa hain omaa paikkaani ja sen myötä myös tyyliäni. Halusin olla niin paljon, vähän kaikkea, jolloin en onnistunut tavoittamaan mitään genreä kunnolla, ja sekös harmitti murrosiän kriiseissä rimpuilevaa teiniä. Tuskailin jo silloin painoni kanssa (vaikka se oli kyllä ihan normaali, mutta kuitenkin ihan liikaa). Tavoittelin skeittarityyliä suurilla huppareilla, lököttävillä farkuilla ja skeittikengillä; hippimäisyyttä intianpuuvillaisilla paidoilla, huiveilla ja samettihousuilla ja wannabe-gootiksikin kuvittelin sopivani. Niin teki onneksi moni muukin, enkä näyttänyt sen enempää pelleltä kuin muutkaan.


2000-luvulla kuljin trendien sivussa, pukeutuen samalla tyylillä kuin muutkin ikäiseni. Vaatteisiin, joita H&M ja Vero Moda valikoimissaan pitivät, ja joiden ketjuliikkeet kertoivat olevan muodissa. Perusturvallisia, tavallisia vaatteita.  Lemppareihini kuuluivat muun muassa bootcut-farkut, tiukat ja nykymittapuullani lyhyet teepparit ja topit, erilaiset neulepaidat - etenkin poolosellaiset, pitkä farkkutakki, hupparit, nahkatakki ja villahuivit. Osa sellaisia, joita edelleen voisin pitää, mutta suurin osa jo kauan sitten kiertoon päätyneitä.


Työssäni en ole koskaan tarvinnut erillistä työvaatetusta, vaikka terveydenhoitoalalla se tyypillistä on. Tällöin pukeutumistani on määrittänyt mukavuus ja sopiva peittävyys lähinnä kaula-aukon koon suhteen. Persoonallisuus on saanut olla esillä eikä vaatetuksen ole tarvinnut olla mitenkään virallinen - luojan kiitos, sillä jakkupuku tai kynähame eivät kuulu vaatekaappiini vieläkään. Muutama vuosi sitten pukeuduin pillifarkkuihin, pitkiin toppeihin ja napakoihin trikoopaitoihin, lyhyisiin liivimekkoihin ja tunikoihin, mustiin legginsseihin ja farkkuhameeseen. "Tavaramerkkini" olivat eriväriset kaulahuivit ja päivän asuun sopivat korvikset, joita on edelleen kymmeniä pareja jemmassa. Tämän tyylin edustajia löytyy kaapistani vielä paljon, monia käytöstäkin.


Ompeluharrastuksen alkumetreillä hurmaannuin retrosta ja lapsellisistakin kuosikankaista. Halusin tehdä sellaista mitä kaupasta en valmiina saanut, enkä osannut ajatella vaatteen käytettävyyttä sitä hetkeä kauemmaksi. Parin vuoden aikana olen hakenut tyyliäni niin itse tehtyjen kuin ostovaatteidenkin suhteen. Trendeillä ja muotivirtauksilla on oma vaikutuksensa, siltä osin mitä media on eteeni tuonut ja mihin silmä on tottumisen myötä mieltynyt. Suurin osa oman tyylin hakua on kuitenkin sen tunnustelua millaisissa vaatteissa viihdyn, millaisia vaatteita valitsen päälleni ja mitkä jäävät hyllylle pölyttymään, millaisessa vaatteessa voin hyvillä mielin poistua kotoani. 








Kirjoitin tämän romaanin tällä kertaa siksi, että näissä kuvissa koen kiteytyvän sen mitä tyyliltäni tahdon ja mitä se ehkä tällä hetkellä on. Pillifarkut ja legginssit ovat jääneet vaatekaappini kulmakiviksi yhdessä erilaisten pitkien toppien, perustrikoopuseroiden, neuletakkien ja tunikoiden kanssa seuranaan jokunen mekko. Vaikka söpöt kuosit ja värit aina houkuttavat, ovat tummat yksiväriset tai raidalliset koltut niitä, joita vedän päälleni mieluiten. Väljyyttä yläosassa ja istuva alaosa. Edelleen tuttua ja turvallista, vähän arkistakin, mutta arkea ainakin minun elämäni pääosin on.

Mikään muoti-ilmiöillä revittelijä en tule varmaan koskaan olemaan. En myöskään sovi esimerkiksi tiedostavasta ja tyylikkäästä aikuisesta naisesta, sillä vaatekaapistani puuttuu monta tyyligurujen lanseeramaa pakollista osaa. Sen sijaan kaikkea turhaa ja toisiinsa sopimatonta löytyy, ja niistä pyrin eroon vähitellen kotiuttaen niitä parempiin osoitteisiin. "Hyvän mielen vaatekaappi" olisi lukulistani kärkipäässä ja toivon sen tuovan vielä lisää selkeyttä ajatuksiini sekä vaatehuoneeseen.

Kun tyyli tuntuu omalta, on vaatteissa hyvä olla. Niitä ei tarvitse nykiä tai oikoa päällä ollessa, ei pidättää hengitystä tai vetää vatsaa sisään. Olo on luonteva ja varma eikä vaatteita tarvitse oikeastaan ajatella ollenkaan, ne saavat vain olla. Voi tuntea näyttävänsä, jos ei nyt suorastaan kauniilta, niin ihan mukiin menevältä ainakin.  




Tunika on tehty Koot.fin trikoosta (ei enää epäilystä mistä tilaan jatkossa yksiväriset, ihan superhyvä laatu!) ja somisteeksi ompelin pitsikauluksen. Alkuperäinen idea pitsistä tässä muodossa on tietääkseni peräisin täältä, mutta moni muukin diy-ihminen on tainnut oman kopionsa ommella. Helmassa on hivenen liikaa leveyttä, mutta luultavasti annan sen olla. Ja legginssit - voi rakkaus, kuinka näistä Vimman leteistä tykkään! 

Millainen tyyli Sinulla on?


34 kommenttia

  1. Hyvä kirjoitus! Musta sä pohdiskelet tosi analyyttisesti omaa tyyliäsi. Se on muuttunut aikojen mukaan, niin kuin monella muullakin. Ikävaihe, musiikkimaku tai kaverit mulla ainakin vaikutti ja edelleenkin vaikuttaa paljon. Ja just toi hullaantuminen kuoseihinkin on käyty läpi. Sun tyyli on musta ihana! Punainen tukka säväyttää jo itsessään, joten ei hirveästi tarvitse mitään väriläiskiäkään pukea ellei erityisesti halua. just tolleen tyylikäs, simppeli ja mukava. Sellainen on hyvä tyyli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia mieltä lämmittävistä kehuistasi ♥ Ihan samoja vaikuttimia ollut itsellänikin, ja tosiaan tuleehan niitä vaikutteita edelleen monesta suunnasta. Onneksi tässä vaiheessa ei tarvitse enää niin radikaalisti testailla mitään ;)

      Poista
  2. Ihana postaus! Ihan tuli omat teinihirvitys-vaatekompleksit mieleen :D Täälläkin on siis haettu (ja varmaan haetaan edelleen) sitä ominta tyyliä, mutta aina on tyyliäni kuvannut sana; mukava. Vaatteiden pitää tuntua hyviltä päällä ja vasta toiseksi tulee se miltä ne näyttävät.
    Sulla on kiva, pirteä ja nuorekas tyyli. Tykkään kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan sen tulisi ollakin, että mukavuus menee ulkonäön edelle. Välillä se on kyllä unohtunut miulla ainakin... Mutta kyllähän se vaikuttaa ulospäin paljon, sillä ihminen näyttää paremmalta niissä vaatteissa missä viihtyy. Kiitos Marika kehuista ♥

      Poista
  3. Mielenkiintoinen kirjoitus! Mä tykkään sun tyylistä :)
    Teininä tuli todella haettua omaa tyyliä, ei aina niin tyylikkäästi :) Ompelun myötä minun tyylini on muuttunut täysin. Ennen pukeuduin juurikin niihin H&M vaatteeisiin, mitä mustempiin sen parempi. Nykyään vaatekappini pursuilee iloisen värisiä, kuosillisia ja rentoja vaatteita. Tärkeintä on, että vaatteet tuntuu hyvältä päällä ei kiristä eikä purista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukava kuulla, kiitos Unelmallinen! Hauskaa, että muillakin on ollut noita nykyään ihan hullunkurisilta tuntuvia vaiheita :) Mahtavaa kun oma tyyli alkaa oikeasti löytyä ♥

      Poista
  4. Tosi nätti tuo näiden kuvien asukokonaisuus ja sopii sulle todella hyvin. Persoonallisen tyylikäs ja tukkaan sopiva tyyli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi Amelia ♥♥

      Poista
  5. Ihana setti ja hyvä teksti! Ja jätä ihmeessä helma, justiinsa sitä ihailin :)
    Mä haen reilu vuoden ommelleena sitä omaa tyyliäni ompelusten suhteen. Vähän on kuosiähkyä alkanut tulemaan. Missään vaiheessa en itselleni lapsikuoseista olekaan ommellut, melko vähän lapsillekaan noin suoranaisesti :) Mutta tekisi mieli ottaa kans yksiväriset käyttöön enemmissä määrin. Mutta, mitäs mä sitten niille kaapissa oleville läjille kuosikankaita teen? :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuosiähky se on iskenyt täälläkin ja niitä kaappi pursuaa :D Jotain kompromissia niiden kanssa pitää yrittää tehdä, etteivät jää kaappiin homehtumaan. Kiitos kehuista Kätsä ♥

      Poista
  6. Kiva kirjoitus, nää pukeutumistyyliasiat oli jo opiskeluaikanakin mun yksi lempilapseni ja aika paljon on vuosien varrella niitä "muuttumisleikki"ohjelmiakin tullut katsottua. Aivan ihania kuvia, näkee, että viihdyt näissä vaatteissa. Mulle vaatteissa on ehkä tärkeintä että ne on mun värisiä- kesällä enemmän valkoista, punaista, beigeä ja ripaus tummansinistä lähinnä alaosissa, syksyllä murrettuja sävyjä lähinnä punaisessa, oranssissa, keltaisessa ja ikirakkaudessani ruskeassa :). Kuosit mieluiten raitaa, palloa, kukkaa tai yksiväristä, mitään "lapsellista", "huumorivaatteita" , tai liian sporttista ei kiitos :). Melko simppeleitä klassisia mekko/neuletakki yhdistelmiä tai sitten housut ja paita -juttuja pienillä jujuilla. Se on ihanaa, kun vanhenee, eikä tarvi juosta jokaisen muodissa olevan värin tai tyylin perässä, nuorempana minäkin olen monenlaista tyyliä kokeillut - mutta niin kuuluukin siinä iässä tehdä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun blogistasi näkee hyvin, että oma tyyli on löytynyt - ja juuri sellainen siulle sopiva ja kaunis :) Hyvin kuvailet sitä, useita yhtymäkohtia löydän omaani. Nuo huumorivaatteet; voi luoja, kuinka hirveitä ovat paidat, joillain hassunhauskoilla teksteillä ;) Kiitos Krista siulle ♥♥

      Poista
  7. Tosi kaunis tämä sun oma "Lumoan"! Olen itsellenikin suunnitellut tehdä tällaista, kun tyttärelle tein vähän vastaavan keväällä. Pitäisi vain se pitsi värkätä tai löytää jostakin valmiina. Kovasti on tullut käytyä eri tyylejä läpi ja aika montaa niistä muistelen aika kauhulla :) Nyt vanhempana ei tosiaan onneksi tarvitse ihan joka muotioikun perässä mennä. Paljon minua auttoi aikoinaan se, kun kävin värianalyysissä, joka auttoi näkemään mitkä sävyt minulle sopivat. Jäävät ne virheostokset vähän vähemmälle. Nykyään ostan tai teen itselleni tosi vähän vaatteita. Kun jotain hankin, niin panostan ajattomuuteen ja laatuunkin mahdollisuuksien mukaan. Vaatteiden pitää tuntua omilta ja mukavalta päällä. Hyvältä näyttää sinun lookkisi! Oikein freesi ja tyylikäs :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tuo värianalyysi olisi ihan tosi mielenkiintoinen, sillä voisi löytää juuri oikeat sävyt! On miulla nytkin ajatus siitä, mitkä itselleni sopivat ja sitten ne, mistä taas tykkään. Esimerkiksi murretut lämpimät sävyt voisivat toimia, mutta sinapinkeltaista lukuun ottamatta en niistä oikein innostu. Kiitos paljon Pizzicato ♥

      Poista
  8. Kiva postaus! :) Varmaan kaikilla se oman tyylin hakeminen vaatii aikaa ja kokeilemista. Itse hankin paljon vaatteita kirppareilta ja vieläkin saattaa joskua tulla hutiostoksia kun en ole varma onko tämä juuri minun näköinen, mutta kun on sopivan edullinen niin otan ja päätän miettiä vasta kotona.. Eli jollain lailla se oman tyylin hakeminen on ehkä vielä kesken. Ehkä leggarit vetäisen kaikista mieluiten jalkaan ja pidempää tunikaa/mekkoa niiden kaveriksi. Kivalta näyttää tunikasi, pitsi sopii siihen kivasti! Ja tuo lettikuosi on niin ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raisa ♥ Kirppisostoissa ne hudit ei tosiaan niin haitallisia ole ;) Itselläni on viime aikoina käynyt urheiluvaatteiden suhteen mokia, ja ne kyllä kirpaisee jo vähän enemmän :/ Leggarit ja tunika ovat vaan niin ihana yhdistelmä, että niissä viihtyy hyvin!

      Poista
  9. Oli mielenkiintoista luettavaa, kiitos siitä! Tyylisi muistuttaa kovasti omaani. Tiukka alaosa ja väljä yläosa. Toisen lapsen jälkeen on kyllä tyylini tällä hetkellä aika hakusessa kun mikään ei mahdu päälle... Ja aivan ihana sun asukokonaisuus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit tekstistä :) Ja joo, onhan noita kiloja pudotettavana itse kullakin, onneksi leggarit venyy :D Kiitos Hanna ♥

      Poista
  10. Oli hauska lukea pohdintojasi. Ja samaistuin kyllä moneen juttuun. Postauksen asu on kaunis ja tyylikäs ja kuvastaa ainakin sitä iloisen räiskyvää, mutta coolia mielikuvaa joka mulle on välittynyt persoonastasi blogin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi olipa ihanasti sanottu, kiitos Kirsi!! Onpa kiva,jos tuollainen mielikuva on välittynyt ♥

      Poista
  11. Hyvä kirjoitus! Voisin itsekin käydä matkan memory lanella tässä joskus. Aivan sama projekti mullakin on vaatekaapin suhteen, oon koittanut karsia pois sellaisia joita en ole pitänyt tai joissa on se jokin, joka mättää. Osaanhan tehdä itse mieluisampia :) Minustakin sinun tyyli on kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava kuulla Sonja ♥ Olisi kiva lukea siunkin tyylihistoriikki :)

      Poista
  12. Hyvää pohdintaa! itsekin olen 'sekoillut' tyylistä toiseen. Nyt jo sen verran aikuinen, että osaan sanoa mitkä minulle sopii. Pääasia vaatteissa on se, että ne tuntuvat hyvältä ja ovat helppoja. Aivan ihana tuo sinun pitsikaulusmekkosi! <3 upea look!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis NorppaStiina ♥ Noita sekoiluja on kyllä kiva muistella, mutta pakko myöntää, että kuvien katselu aiheuttaa pientä myötähäpeää :D

      Poista
  13. Olipa mukava postaus! Pidän kovasti persoonallisesta tyylistäsi, tässäkin sinulla on todella kaunis asu. Pitsikaulus on niin nätti, tämä täytyy kyllä laittaa kokeiluun jossain vaiheessa. Monessa asiassa voin kyllä samaistua, nappiverkkarit ja flanellipaita kuulostaa kovin tutuille:D Tyylin suhteen minulla on varmasti kehitystä aikojen saatossa tullut, vaikka mitään aivan hurjia tyylikokeiluja en ole tehnytkään. Näitä tyyliasioita olen itsekin tässä pohtinut, johtuen varmasti ompeluharrastuksesta. Mikä malli sopii itselle, mitkä värit toimii ym..Ja Vimman letit..voi jos saisin tuota ihanuuskangasta joskus itselleni:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos tykkäsit, kiitos Villa Pipo ♥ Muodin kiertokulku on hauska asia, mutta noita verkkareita en kyllä kaipaa yhtään :D Letit ovat kyllä ihania, lisääkin hamstraisin, jos joskus ajoissa ehtisin!

      Poista
  14. Ihana asu ja tuo tunika on kyllä kiva :) Oma tyylikin on vielä melko hakusessa, tai ehkä tiedän millaisia haluaisin pitää mutta elämäntilanne ei oikein ole otollinen farkuille, jakuille ja löysille paidoille :D Legginsejä pitäisin mielelläni, mutta vauvaröllykän vuoksi ne meinaa aina istuessa puristaa ruman makkaran navan alapuolelle =/ Ai että, mulla olis letti-jc leikkuuvuorossa odottamassa ;) Kivoja nämä sun pohtivat postaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kröhöm... Kyllä tuo mahamakkara tulee täälläkin, mutta ei anneta sen häiritä liikaa ;) Siulla on miusta tosi kivoja vaatteita niin itsellä kuin lapsilla! Kiitos Noora, mukava kuulla, että tykkäät ♥

      Poista
  15. Mie niin tykkään! Tästä asusta ja postauksesta :). Niin kauniit kuvat sinusta. Leggarit ja tunika näyttävät sinun päälläsi hyvältä. Meillä on jossain määrin (nimen lisäksi) yhtäläisyyksiä, itsekin olin nuorena paljon muita pidempi ja se tuntui ahdistavalta. Varsinkin, kun kaikki pojatkin oli pääsääntöisesti lyhyempiä tai saman pituisia. Ja niitä tyylejä on kyllä testattu. Ja hakusessa on vieläkin. Tosin pidän monenlaisista vaatteista ja tykkään pukeutua tilanteen/fiiliksen mukaan erilaisiin juttuihin. Jos työskentelisin lasten kanssa, kuten aiemmin tein, valitsisin varmaan jotain värikästä päälleni. Vaikka kaapista kyllä on vuosien saatossa puuttuneet ne värit. Pikkuhiljaa olen opetellut käyttämään joitakin kuosillisia kankaita, mutta mustavalkoisena tai harmaana nekin :D. Olen kovin hidas syttymään muotijuttuihin ja yleensä vedän päälleni ne muotivaatteet siinä vaiheessa, kun toiset heittävät ne jo kierrätykseen. Kuten nyt tunikat ja leggarit, jotka on jo kauan olleet ykkösiä ja minä vasta tänä vuonna havaitsin, miten mukavat ne onkaan päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä onni, että leggarit tuntuvat jääneen "muotiin", eihän sen kivempaa alaosaa olekaan :) Miekin olin aina luokan pisimpiä ja pojatkin lyhyempiä, tosi noloa silloin! Ihan hassua kuinka eri tahtiin lapset kehittyvät. Värikkäämpiä vaatteitakin käytän kyllä ja kaapista löytyy "tarhantäti"-vaatteita sitten, kun sinne toivottavasti joskus töihin päädyn :) Kiitos Hanna ♥♥

      Poista
  16. Ihana postaus Hanna ♥ ja tosiian tämä aihe on nyt ollut kovasti pinnalla. Itsekkin olen samaa pohtinut ja yrittänyt läpikäydä omasta kaapista niitä vaatteita joita pidän ja taas niitä joita en pidä. Edelleen en miellä itselleni mitään yhtä tiettyä tyyliä vaan välillä pidän jakkua ja kynähametta ja välillä on kiva kiskoa päälle se tuttu ja turvallinen huppari (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Julia ❤️ Kyllä miekin semmoinen sekoitus olen, mutta entistä enemmän tiedän ne, mistä en tykkää :) ja huppareille on kyllä aina paikkansa :D

      Poista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!