PIKKUTIKRUKOMBO

Otin askeleen pois mukavuusalueeltani.
Oli pakko, koska kankaan koko oli lähes sentilleen haalarien kokoinen.
Pehmoinen ja hehkuvan värinen velour valitsi siis itse, miksi haluaa muotoutua.
Vetoketjun ompelu vähän arvelutti. 
Oikean pituuden löytäminen vaati pari hutiostosta
ja alavaratkin jäivät laittamatta. 
Hyvä tuli silti, toimiva ja siistikin.

Mutta mitä haalarin kanssa?
Tarvitaan tietenkin body;
samat värit ja tiikerinpennut kokonaisuutta yhdistämään. 
(En ihan itsekään ymmärrä, mikä mielenhäiriö minua vaivaa,
kun paininjalan alla on jatkuvasti jotain oranssia...)
Lopuksi vielä bodylle housut. 
Ja näin meillä on koossa tiikerikombo.
Kerää koko sarja!







































Näin meillä kuvaustilanteessa käy monesti, senkun kantapäät vilahtaa ja vauva on karannut taas.





Toki piti jälleen lapsen paras kaveri saada kuviin.
Oi sitä riemua, kun imuri hurahtaa käyntiin!
( Ja näillä keleillä se hurahtaa USEIN, kun meidän hunnilauma kantaa puoli metsää turkissaan sisälle.)







Kaavat: haalari/ Mustikka (Ob 6/09), body/ Bert muokattuna (Ob 1/12), 
housut oma muokkaelma Summer se-kaavasta
Koko: haalari 86, muut 80
Kankaat: Tiikerivelour kangashamsterit (mistä lie alunperin), muut Kestovaippakauppa,
raitaresori Majapuu

4 kommenttia

  1. Hei sulla on ilmiselvästi sama "tauti" kuin mullakin, että oranssi onkin kiva väri. Ennen oikeastaan inhosin ja nyt harmittelin, että en osanut oranssia paratiisin puutarhaa itselleni ollenkaan vaan pelkästään vauvalle.

    VastaaPoista
  2. Joo, ilmeisesti! En ymmärrä miten nyt kaapit täyttyy keltaisista ja oransseista kankaista ja vaatteista :)

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi, kiitos!