JA SITTEN SAVAWAY VEI MINUTKIN MUKANAAN

Liityin jo heti ompeluinnostuksen saatuani liityin facebookissa Saumanvara-ryhmään,
joka jäsenineen on osoittautunut niin tueksi ja turvaksi, mahtavaksi tietopankiksi, avuliaaksi helpdeskiksi kuin alituisen inspiraation antajaksi.
Arastellen katselin kuvia muiden Savaway-ompeluksista ajatellen,
että ei omat taidot riitä, en uskalla, en ehdi.
Idea on siis se, että perjantaisin klo 21-23 kaikki halukkaat ompelevat
yhtä aikaa omilla tahoillaan annetun teeman mukaisen työn.
Tarkoitus on liene haastaa itseään ja astua välillä pois mukavuusalueelta, jos teema ei sinne istu. 

Kunnes näin ilmoituksen Paapiin yllätyspussista kyseisen viikon veivauksena.
Tämä ihminen on NIIIN utelias,
että pakkohan se oli saada selville millaisen yllärin postisetä toisi parissa päivässä.
Ja niin sitten tilasin yllätyspussin, koska kyllä minäkin siitä jotain aikaiseksi saisin.
Olo oli kuin jouluaattona, kun kirjekuori laatikkoon vihdoin kolahti :)

Kuoresta löytyi Paapiin raikasta punaista aitaa ja näillä tarvikkeilla lähdin koitokseeni.


Aika riitti kuin riittikin, 
ajatus muokkautui valmiiksi vaatteeksi ja peruspaita sai vähän ekstraakin koristelun muodossa. 
Miehelleni selostin vakavissani, etteä en kyllä siis joka viikko ryhdy näitä tekemään, 
tää oli nyt vaan tämmöinen vastustamaton haaste.




Kun seuraavan viikon aiheena olivat Vili- ja Venny-puput,
joista molempien tai jomman kumman kuvaa tuli käyttää työssään,
niin tietty piti taas tarttua härkää sarvista tai tässä tapauksessa siis pupua korvista.
Idea oli yksinkertainen, mutta toimiva!




Tein siis pupupehmot kangastusseja käyttäen ja lisäsin reunoille näpertelynauhoja.
Sisälle laitoin kulkuset veikeää helinää toivoen, mutta mitä vielä, eiväthän ne siellä vanun seassa soineet.
Ja lopulta kävi niin, että nämä olivat hienot kaikkien muiden paitsi "kohderyhmäni" mielestä
 - Oo käänsi pupuille tylysti selkänsä ja lähti jälleen läiskyttämään koirien vesikuppia.

Viime viikon savaweivaus oli jälleen ylläripylläri ja TAHDOIN tietty mukaan.
Tällä kertaa Linnel Handmade tarjosi pähkäiltävää, joten taas tehtiin tilaus
ja posti kantoi rapisevan kuoren postilaatikkoon.
Sisällä oli kaava paitaan monenmoisin variaatioin -
 pitkällä hihalla, lyhyellä hihalla, perhoshihalla, helmalla ja ilman sekä hupulla.
Omaa suunnitelmaani rajoitti kangasvalikoima,
yhdestä metristä kun ei pitkiä hihoja saa etu- ja takakappaleen lisäksi.
Tallinnan tuliaisena olin tuonut pätkän harmaata ohutta ja luiperoa neulosta, joka pääsi nyt käsittelyyn. Ajattelin, ettei ole niin suuri suru, jos menee mönkään...

Kesken ompelun oli jo epätoivo iskeä -
kolttu näytti valtavalta kaavulta, joka venyi ja vanui joka suuntaan eikä kuminauhakaan auttanut.
Melkein heitin jo koneet kaappiin ja kankaat nurkkaan, mutta onneksi jatkoin kuitenkin.
Lopputulema nimittäin yllätti erittäin positiivisesti ja näytti päällä paljon paremmalta kuin lattialla!


Näillä kokemuksilla siis  uusia, mielellään joka viikkoisia, haasteita odotellen!

Ei kommentteja

Ilahdun kommentistasi, kiitos!