sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Tuulisia päiviä ja sinnikkyyttä



sinnikäs

  1. sisukas, hellittämätön, lannistumaton, peräänantamaton, sitkeä. esim. Sinnikäs yrittäjä. Sinnikäs harjoittelu. Tehdä sinnikästä vastarintaa.

adjektiivi

  1. joka ei anna helposti periksi, lannistumaton (www.suomisanakirja.fi)

Sinnikkyys on intohimoa saavuttaa pitkäkestoisia tavoitteita. Sinnikkyys on päättäväisyyttä pitäytyä kiinni tekemisessä, jatkamista mahdottomaltakin tuntuvan haasteen edessä ja toipumiskykyä hankaluuksien jälkeen. Sinnikkyyden avulla teemme työtä saavuttaaksemme itsellemme merkityksellisiä päämääriä. Sinnikkyys on voimatyökalu, jonka avulla kykenemme pysymään uskollisina omille tavoitteillemme ja uurastamaan niidenkin hankkeiden kimpussa, jotka eivät juuri kyseisellä hetkellä puhuttele meitä. (Huomaa hyvä! Kaisa Vuorinen.)



Eikö olekin ihana napit! Nämäkin ovat ammattiompelijana toimineen isotätini peruja. Olisi niin kiinnostava tietää, mihin tällaiset metalliset autonapit on alunperin tarkoitettu? Ikää niillä ainakin on vuosikymmeniä.


Tämä takki viimeistään on todiste siitä, että olen sinnikäs! Periksi ei anneta eikä edes loputtomalta tuntuva ratkominen lannista. Ufot eli keskenjääneet ompelukset eivät yleensä kuuluu tapoihini, mutta nyt jo alkumetreillä olisi tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja kankaat nurkkaan. Jo kaavoja piirtäessä alkoi lukuisten kappaleiden jäljentäminen kaikkine merkkeineen puuduttaa ja leikkaamiseen (ompelun inhokkivaiheeni muutenkin) meni aikaa toista tuntia. 

Leikattujen palojen äärellä tuskailin valinneeni liian suuren, 116,  koon 108 cm pitkälle pojalle. Olisi pitänyt muistaa Ottobren kaavojen olevan ennemmin reilua kuin niukkaa mitoitusta. Pisimmän taistelun jouduin käymään taskujen kanssa, jotka eivät kerta kaikkiaan tahtoneet asettua symmetrisesti tarkoista mittailuista huolimatta. Pelkästään liukkaan ulkoilukankaan tuoma haaste ei riittänyt, vaan tieten tahdoin halusin tikata tehostevärillä, jolloin jokainen vinksahtanut ommel erottui. Mainittakoon, että ratkojalle oli töitä. Paljon.

Muuten takin kasaaminen oli jo huomattavasti vaivattomampaa. Vetoketju asettui kauniisti kohdakkain (taikakeino harsiminen!) ja muutkin kappaleet täsmäsivät toisiinsa. Hupun kuminauhojen kanssa takkuilin ja jälleen purin muutamaan kertaan tikkaukset, mutta siitäkin selvittiin. 

Useampi tunti työtä takana, hammasta purren. Ilo ei tätä tehdessä juuri pirskahdellut, muutamat ärräpäät sen sijaan kylläkin. Onneksi ompeluseura oli mitä parhain, kun sain ystävän kylään oman saumurinsa keraTällainen isompi työ ei ollut mitenkään vaikea, vaan tylsä ja työläs. Sinnikkyys kuitenkin kannatti, sillä lopulta valmiina on hienoin takki, mitä olen koskaan tehnyt! 




Takin kankaat ovat Eurokankaasta, päällinen ulkoilukangasta ja vuori palalaarista löytynyttä joustocollaria. Kaavana on Ottobre 1/13 Windy days- takki koossa 116. Selkään lisäsin kuminauhan, mutta muuten en muokannut. Takki kaipasi tietenkin vielä uuden hatun parikseen, joten sellainen syntyi Noshin lippapipokaavalla.

Huolimatta siitä, että takki mahtuu käyttäjälleen varmasti vielä vuodenkin päästä, olen erinomaisen tyytyväinen lopputulokseen. Hymyillään molemmat, sekä äiti että poika ♥

Sinnikkyyttä tulevaan viikkoon just siulle!



perjantai 17. maaliskuuta 2017

Sielulintuja ja vaihtoehto alavaran ompelulle


 Mitä minulle kuuluu just nyt?

Minua piristävät aurinkoiset päivät ja lisääntynyt valon määrä.

Minua pitävät kiireisenä koulutyöt, joiden takia saisin istua nenä kirjassa tai näyttöruudussa kaiket illat.

Minua raivostuttaa se, että lasteni ihana ja turvallinen hoitopaikka suljetaan kaupungin säästötoimenpiteiden takia. Ja stressaa se, mistä saadaan uusi ja miten lapset sopeutuvat.

Minua inspiroi Instagramin uutisvirta, josta poimin toinen toistaan hienompia ideoita omaan jatkojalostukseen.

Minua kiinnostavat lasteni leikit ja se kuinka he niihin uppoutuvat.

Minulle tuovat turvaa läheiseni ja ystäväni, joille saan jakaa iloni sekä huoleni.

Minua jännittää kuinka hyvin kauppa käy kirpparipöydässäni, jossa on myynnissä myös paljon omatekemää.

Minua kutkuttaa huhtikuun odotus, jolloin tiedossa on kivoja viikonloppureissuja.

Minua ahdistaa epätietoisuus siitä, missä tulen tulevaisuudessa työskentelemään.

Minua surettavat uutiset, joita media jatkuvasti tuo esiin.

Minua hämmästyttää poikani, joka tuntuu koko ajan harppovan isoja kehitysaskeleita - miten taitava voi ipana ollakaan.

Minua naurattaa tyttäreni, joka on minun maailmani hupsuin, ilmeikkäin ja suloisin ilmestys.

Minua harmittaa, kun hyvä kamerani meni rikki eikä korjaaminen taida kannattaa.

Minua lohduttaa, kun koirani kömpii kainaloon ja painaa nenänsä poskeani vasten.

Minua houkuttaa kangaskaappini sisältö, kun ideoita olisi enemmän kuin aikaa niiden toteutukseen.

Minua hämmentää välillä omat ajatukseni, kun tunne ja järki eivät kulje käsi kädessä.

Minua inhottavat kuraiset ja koirankakkaiset tienreunat.

Minua ilahduttavat ihanat tulppaanit, joita on kaupasta napattava aina mukaan, jos niitä kassan vieressä on tarjolla.

Minua innostaa liikkuminen, johon alan taas vähitellen löytää kadottamaani kipinää.

Minua ihastuttaa keväiset värit ja sisälläni kumpuava ilo siitä, että vuoden paras aika on ihan käsillä.

Että sellaista nyt äkkiseltään. Mitäs sinulle kuuluu?






Ommellutkin olen. Sain käsiini 70 cm tätä upeaa Verson Puodin Sielulintu-collegea hopean värisellä painatuksella. Itselleni halusin ihan peruscollaripuseron, joten tein raglanhihaiseen paitaan etukappaleen Sielulinnusta ja yhdistin muuten mustaa. Isotätini peruista löytyi juuri sopivaa hopeista kimallelankaa, jolla sain vähän lisäilmettä tikkauksiin. Sovituskuvat jäivät tällä kertaa vaiheeseen, koska huononaamapäivä.

Tinttaralle ompelin lopusta kankaasta bomberin. Silloin ei käsillä oikeaa kaavaa ollut, joten muokkasin sen Ottobresta 6/16 löytyneestä dalmatialaishupparista. Vähän leveä tuli, mutta oikein söpö silti. Seuraavaa versiota varten on onneksi jo toinen kaava jemmassa.





Lopuksi vielä otsikossa lupailemani vaihtoehto alavaran ompelulle! En jaksanut bomberia tehdessä ajatella ompelujärjestystä alavarojen kanssa, joten päädyin huolittelemaan reunat vinonauhalla. Helposti siistiä ja itse asiassa aikaa kivaa näköä, jos takki on auki.


Pääntiereunan huolittelin ennen vetoketjun ompelua. Vinonauha ohjataan saumanvaraa pitkin taitettuna ja ommellaan aivan sisäreunaa pitkin huolehtien, ettei saumurisauma vilku. Jos nauha on kapeaa, ei se välttämättä kiinnity ompeleen alle alapuolella, mutta se ei haittaa tässä vaiheessa.


Seuraavaksi vinonauhan sisällä oleva saumanvara käännetään alas ja tikataan nyt toista reunaa pitkin. Mahdollisesti avonainen alareuna kiinnittyy nyt. Muista käyttää ylälankana vinonauhan väristä lankaa ja alalankana taas vaatteen väristä, ellet tahdo ompeleiden erityisesti erottuvan.

Vetoketju ommellaan normaalisti muuten, mutta ennen paikoilleen kääntämistä ja kiinni tikkaamista huolitellaan vetoketjureunat kuten edellä. Vinonaiuhan päät kannattaa taittaa nätisti vetoketjun päiden yli tai tehdä taitteet päihin jo ennen kiinnittämistä. Kun vetoketjureunat on nauhan sisällä, käännetään vetkari paikoilleen ja tikataan taas reunaa pitkin paikoilleen (huomioi jälleen lankojen värit!).

Puuvillainen vinonauha on mielestäni helpoin huolittelutapa, sillä siinä on reunat siistit sekä taite jo valmiina eikä se jousta esim. vetoketjureunassa. Jos pääntien halutaan joustavan, kannattaa valita silloin joustava kaitale huolitteluun ja silittää siihen taitteet itse. 
Kysy, jos jäi epäselvyyttä :)


Iloista viikonloppua ♥

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Minttua Minille


Oi vauvat! Se on kumma miten nuo tuhisevat, mönkivät maidonhajuiset pikkuihmiset voivatkaan olla niin hurmaavia ja mystisiä olentoja ♥ Pienissä varpaissaan, samettisissa poskissaan, silmissään suuri viisaus. Omien lasten myötä minä, joka aiemmin tykkäsin koiranpennuista huomattavasti vauvoja enemmän, olen ihan myyty sellaisen nyytin edessä. Olisin halunnut tähän laittaa jonkun ihanan vauvarunonkin, mutta netistä värssyjä selatessa päädyin vaan itkeä tihrustamaan, niin jätän sen nyt väliin. Ja ei, meille ei ole tulossa vauvaa, vaikka se kuinka ihanaa olisikin.

Vauvaonni suosi sen sijaan lähipiiriä, kun veljeni perhe kasvoi pikkuisella pojalla. Meidän muksut ihastuivat uuteen serkkuunsa, joka ristiäisiin asti kulkee nimellä Mini, ja saattoi tämän tulevan kummitädinkin sydän pompotella muutaman ylimääräisen lyönnin. Onhan hän aivan vastustamaton!




Suloinen veljenpoika oli loistava syy päästä ompelemaan vauvanvaatteita ja samalla tuhoamaan tilkkulaatikkoon kertyneitä jämäpaloja. Vaatteen koko oli verrannollinen kankaan kokoon, joten nippuun kertyi vaatetta koossa 50-62. 

Kietaisubodyjen kaavan olen saanut ompelukaverilta, ja niiden nepityksestä olen kirjoittanut täällä. Alempi body on tehty Sausage dog-kaavalla (Ob 4/14) koossa 62. Housuissa sovelsin useampaa kaavaa, mm. Straight stripes (4/14) ja Ottobresta 6/16 löytyvä vauvanpöksyt. Huiviin kaava löytyy täältä.




Koon 62 jumppis on muokattu Little elephant- yöpuvusta, johon lisäsin hupun. Tuo on yksinkertaisuudessaan mielestäni aika ihana. Alempi hupparitakki puolestaan on Panda-kaavasta (Ob 3/12) muokattu. Vuoritin sen kokonaan, jolloin se toimii hyvin myös kääntötakkina (kunhan nappaa kokolapun pois niskasta).






Nyt on vaan hartaasti toivottava, ettei minttu ole Minin äidin inhokkiväri, sillä sen unohdin innostuksissani varmistaa... Pidetään peukkuja, että kelpaavat ja pääsevät käyttöön.

Ja hei vielä ehtii toivottaa oikein hyvää Naistenpäivää juuri sinulle! Olet ihana ♥


maanantai 6. maaliskuuta 2017

Yksisarvisia mekossa ja tavaroiden järjestelyä


♥ Asioita, joista tykkään ♥

Aurinkoiset päivät
Puhtaat lakanat
Alias-peli
Kylmät nakit
Kirpeät karkit
Yksisarviset ja ponit
Innostuminen uusista asioista
Sateenkaaren värit
Hömppäkirjat
Itsensä tunteminen tarpeelliseksi
Hupsuttelu lasten kanssa
Sitruunat
Hyvät tarinat
Mustavalkoiset valokuvat
Pitkään nukkuminen 
Inspiraatio ja itsensä toteuttaminen
Rakkaus
Ihmisiin tutustuminen
Trampoliinilla hyppiminen
Uteliaisuus
Juhlien suunnittelu
Satujen lukeminen lapsille
Tanssiminen
Ruudulliset ikkunat
Kampaajalla käynti
Oikeasti hauskat meemit
Valoisat illat
Vaahtokarkkien paahtaminen
Elokuvaillat
Retket
Tavaroiden järjestely 

Mistä sinä tykkäät?




Listalta löytyvät yksisarviset ja sateenkaarenvärit täsmäävät ylimmässä kuvassa näkyvään tunikaan, jonka ompelin Tinttaralle. Ei mitään kummempaa kuin supersöpö Shalmiakin kuosi ja vanhasta kunnon On the road-paidasta muokattu kaava. 

Listan viimeistä kohtaa puolestaan pääsin toteuttamaan yhteistyössä Orthexin* kanssa. Ompelupisteeni on pikkuinen kulmaus olohuoneessamme, joten yleisen siisteyden kannalta olisi ihan kiva, jos kimpsuni ja kampsuni olisivat järjestyksessä ja paikoillaan. Nämä uudet laatikot tuovat apua tähän pulmaan!

Ensiksi halusin saada ompelulankani ojennukseen ja siihen tarkoitukseen sopi hyvin sisälokerikolla varustettu SmartStore-laatikko. Alempaan langat väreittäin lajiteltuina, päällimmäiseen sakset ja muut akuutisti tarvittavat ompeluvälineet . Toiseen sisälokerolliseen laatikkoon kasasin nyt askartelutarvikkeitani, mutta luulenpa järjestäväni siihen jatkossa vetoketjut, nauhat, napit ja muut tilpehöörit. Nyt käsi ylös, onhan siellä edes joku muukin, joka tunnustaa hamstraavansa ompelutarvikkeita yli omien tarpeiden?!



Muun muassa saumurilangat, tukinkankaat ja resorikantit kokosin bambukannellisiin koreihin, jotka mahtuvat juuri sopivasti Ikean hyllyyn. Itse asiassa pari koria lisää olisi vielä tarpeen, niin saisin nuo kaiken nielevät kankaiset laatikot kokonaan pois. Nämä muoviset korit eivät kerää pölyä samalla tavalla ja ovat makuuni sopivat.

Millaisia säilytysratkaisuja sinä suosit?




Saanen lopuksi esitellä to do-korini. Tähän roudaan kangaskaapista kankaita sitä varten, että aion ommella niistä "seuraavaksi". Jostain syystä tämä kasa ei hupene vaan millään, sillä aina joku muu  kuin aikomani juttu kiilaa ohi. Samalla vaivalla voisin siis hakea kankaat kaapista oikeasti sitä mukaa, kun olen jotain tekemässä, mutta toisaalta poikii tuo välillä inspiraatiotakin :) Mitähän sitä seuraavaksi tekisi...

Ilahduttavaa alkanutta viikkoa!


*Yhteistyö Orthexin kanssa

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Hupullinen pupumekko ja Rosvon asu



Kun lasten ystävänpäivänaamiaisista saa kuulla edellisenä iltapäivänä, on pukeutumisen suhteen tarjolla muutama vaihtoehto. Nopeaa ja helppoa ratkaisua etsivä marssisi lelukauppaan ja toivoisi löytävänsä edes jotakin kivaa ja kohtuuhintaista asustetta. Järkevä ja käytännöllinen vanhempi puolestaan toteaisi, että voivoi, nyt ei pukua ehditty hommata ja olettaisi lasten pukeutuvan päiväkodista löytyviin rooliasuihin.  Oikein valveutuneella äidillä naamiaispuku löytyisi tietenkin jo valmiina kaapista odottamassa sopivaa hetkeä.

Minä ehdin asiasta kuullessani käydä mielessäni läpi kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa. Olin jo syöksymässä Br-leluun, mutta netistä hintoja tutkiessani olin pökrätä pukujen kalleudesta. Siinä vaiheessa päätin lasten pärjäävän hyvin ilman minkään valtakunnan kostyymeja, mutta eihän minun pirtaani sellainen olisi sopinut. Ehei, ompeleva äiti ei jätä tällaista tilaisuutta käyttämättä...

Ja sitten tapahtuikin jotain hyvin harvinaista. Kaikki ompelun hyvät henget ja tähtimerkit olivat kohdallaan mahdollistamassa seuraavan tapahtumaketjun: Sain idean - oivalsin heti kuinka sen toteuttaisin - illaksi ei ollut mitään ohjelmaa suunniteltuna - tarvittavat kaavat löytyivät ja sopivat yhteen, lapset jopa antoivat piirtää ne rauhassa - materiaalit odottivat valmiiksi esipestyinä  - ompelukone ja saumuri toimivat loistavassa yhteistyössä -  ratkoja sai levätä (!) - flow tuli ja vei mukanaan - ja lopulta vaatteista tuli juuri ajatuksen mukaiset! Ompelun tähtihetkiä ♥



Halusin naamiaisasuista sellaiset, että niillä olisi käyttöä ihan normiarjessa, joten yksinkertaisuus oli valttia. Tinttara sai äidin mielivaltaisella päätöksellä mekon, jonka huppua koristivat pitkät pupun korvat ja helmaa rimpsureuna. Mekon kaavassa on yhdistelmä lyhennettyä Vilja-tunikaa sekä Ottobre 6/16 lehden korvahupparia, joita sovelsin ja muokkailin oman mieleni mukaan. 

Hupparikangas on Noshin kevyttä ja ihanan eläväpintaista pippuricollegea suloisessa puuteriroosan värissä. Kangas on 100% puuvillaa ja extraleveää, josta 50 cm pätkä riitti täsmälleen tähän koon 92 mekkohuppariin. Vaikka collari on trikoota jämäkämpää, onnistui helman frillakin hyvin. Hihoihin käänsin näkyviin tuon pippuricollegen nurjanpuolen, koska halusin saada veikeän rakenteen edes pienesti esiin. Ja tuo väri, eikö sovikin pupuselle loistavasti! Hupun vuori ja korvien sisäpuoli ovat Noshin vanhemman malliston trikoota, jota löytyy kaapistani vielä hyvä pätkä.


Koska hupparihommat veivät aikaa enemmän, sai poika tyytyä vähän yksinkertaisempaan asuun. Sain ylipuhuttua hänet pukeutumaan rosvoksi, sillä mustavalkoraitaiselle paidalle oli muutenkin tilausta. Musta simppeli pipo ja collegesta leikattu naamio viimeistelivät puvun, ja lapsi oli tyytyväinen.

Mustavalkoinen raitatrikoo on niin ikään Noshin kankaita. Pitempään blogiani seuranneet  ehkä muistavatkin rakkauteni raitoihin, ja niitä todellakin pitää löytyä kaapista aina. Noshin versio tästä mustavalkoisesta klassikosta on ehdoton suosikkini! Pinta on sileä, raidat säilyttävät värinsä, tuntuma on napakka ja vahvuus juuri sopiva. Sama hyvä laatu on myös mustassa joustocollegessa, mistä pipo ja naamio on tehty.

Oletko sinä ehtinyt jo tutustua Noshin tämän kevään uutuuksiin?






Tällaisia pupusia ja rosvoja meiltä siis löytyy. Kuvien laatua joudun pahoittelemaan, sillä kuvat sain napattua vasta hoitopäivän jälkeen, jolloin reissussa oli rähjääntyneet niin lapset kuin vaatteetkin...

 Millaisia naamiaispukuja teillä on ollut?

Kirpsakkaa loppuviikkoa ♥