perjantai 21. heinäkuuta 2017

On se kesä kuitenkin











Vaikka skippasin tänä(kin) vuonna kesävaatteiden ompelemisen lähes kokonaan, en malttanut olla ompelematta muutamaa mekkoa. Senkin uhalla, ettei lämpöaalto tänä(kään) vuonna asetu näille leveysasteille pieniä piipahduksia lukuunottamatta. Kaukaa viisaana ajattelin näiden toimivan viileämmälläkin kelillä ihan hyvin, sukkikset tai legginssit ja neuletakki vaan päälle. Ja kyllä, testattu on niin lämpimissä kuin viileämmissä olosuhteissa. Niitä lämpöisiä huolisin kiitos vielä lisää.

Kai se on vanhuuden merkki, kun yllättää itsensä muistelemasta, että silloin vuonna 2014 oli viimeinen kunnollinen hellekesä. Silloin esikoinen oli 1,5-vuotias ja sai kuukauden ajan juosta mökillä nakuna. Nukuimme ovi auki ja suurin piirtein asuimme järvessä. Rusketusrajat voimistuivat päivä päivältä, kun aurinko helli viikkotolkulla. Tänä kesänä uiminen on jäänyt pikaisiin saunasta pyrähdyksiin ja mökkiäkin saanut lämmittää harvasen päivä. Ovet pysyvät visusti kiinni. Villasukat jalassa ja sadetakki päällä on ollut ihan kiva ulkoilla eikä kalmanvalkoisia koipia rusketus kaunista. Että pitääkö tässä olla huolissaan, ilmastonmuutos ja kaikki...

Oikeastaan en ollut ajatellut valittaa niin itsestään selvästä asiasta kuin säästä, joten lopetan nyt. Se nyt vaan on mitä on, ei muutu mutisemalla muuksi. Sitä paitsi onhan niitä hyviäkin kesäpäiviä ollut! Ja tulossa lisää, uskotaan niin.

Raitamekko on niin pertsa kuin olla voi ja juuri siksi ihan huippuvaate. Käytin siinä omaa luottokaavaani ja helmaan sujautin kuminauhan. Luottokaava sai kuitenkin potentiaalisen haastajan, sillä mustan mekon muokkasin Ommellisen mekkokaavasta (Suuri Käsityö, huhtikuu 2017) ja sen yläosa on tosi hyvä! Lisäsin taitteelle muutaman sentin ja tein siihen rypytyksen framilonilla.

Mustasta mekosta on tullut tämän kesän suosikkini! Materiaalina on ihan täydellisen tuntuinen viskoositrikoo, ja siksi harmittaakin ihan älyttömästi, etten muista mistä se on ostettu. Ehkä Kangaskapinalta? Olen tykästynyt tosi paljon noihin viskoositrikoisiin, sillä niiden tuntuma omissa vaatteissa on jotenkin paljon asiallisempi kuin peruspuuvillaisessa. Ohut ja laskeutuva kangas sopii moneen. Lisäsin vyötärölle ensimmäistä kertaa tuollaisen päälle ommellun nyörikujan. Nyörin tein kuminauhasta ja pitsistä: keskellä on pätkä kumpparia, jonka päihin ompelin pitsinauhat. Näin siksi, ettei pitsiä kulunut niin paljon sekä siksi, ettei joustavan keskiosan takia rusettia tarvitse avata pukiessa ja riisuessa. Kätevää, eikö!

Oli sitten lämmin tai viileämpi sää, nautitaan sateenkaarista ja valoisista illoista ♥

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Prinsessajuttu ja ideoita vaatteiden yksityiskohtiin
















Yhteistyössä Nosh Organics.

Tai siis "Pinsessajuttu", kuten Hänen Korkeutensa itse sanoo. "Iiihanat höyhelöt, Hilla tyttää pitsistä". Taskutkin on, sillä tärkeät asiat ja aarteet pitää pystyä kuljettamaan mukana tietenkin. Rakkain unikaverikin mahtuu sopivasti kurkkaamaan taskusta. Hyvin tarkka vaatetuksestaan, sellainen on tämä kaksivuotias maailman napa. Siksi voikin heittää aina kuvitteelliset ylävitoset itsensä kanssa, kun onnistuu ompelemaan sellaisen vaatteen, mikä läpäisee neidin tarkan seulan heittämällä. Tämä hupparitakki oli juuri sellainen!

Kuosittelin hupparin Ottobre- lehden 6/14 Happy combo- kaavasta muokkaamalla hieman mallia, lisäämällä taskut rusetteineen, helmafrillan sekä korkean hupun reunan. Reiluhan tuo koko 92 on vielä meidän sirpukalle, mutta parempi se minusta niin päin on! Noshin vaaleanpunainen joustocollege oli tähän aivan täydellinen kangasvalinta - väri sopii ihanasti pienelle tytölle ja mätsää pupukenkiinkin :) Materiaalina tuo joustocollege on juuri sopivan paksuinen ja napakka, ja pehmeä sisäpinta hyväntuntuinen ihoa vasten. Myös joustoa löytyy mukavasti! Esimerkiksi sopivan värisen resorin puutteessa joustocollege toimii erinomaisesti, kun sen leikkaa langansuunnan vastaisesti. Pesuissa tämä, eivätkä yleensä muutkaan Noshin kankaat, ole kärsineet tai nukkaantuneet yhtään. Ainut mihin kannattaa huomio kiinnittää, on pesu samanväristen tai vaalempien kanssa, sillä muuten väri muuttuu herkästi tunkkaiseksi.

Tykkään itse käyttää yksinkertaisia peruskaavoja niin omissa kuin lasten vaatteissa. Sellaisenaan ne kuitenkin saattavat jäädä vähän tylsiksi etenkin yksivärisistä kankaista ommellessa, joten mielelläni lisään vaatteisiin jotain pientä twistiä. Ajattelinkin listata tähän omia hyväksi kokemiani ideoita vaatteiden yksityiskohtiin, josko niistä joku muukin inspiraatiota saisi.

Leikkaukset. Lisää vaatteeseen leikkaussauma esim. pystylinjassa toiseen sivuun, tuo sivusaumoja reilusti etukappaleen puolelle tai leikittele tekemällä viisto leikkaus etu/takakappaleen poikki. Myös kaarevat leikkauslinjat etukappaleen sivuilla eli ns. prinsessaleikkaus tuo kauniisti muotoa vaatteseen ja imartelevat myös vartaloa. Oma suosikkini pojan paidoissa on ollut lisätä olkakaarroke eri värisestä kankaasta. Tähän osastoon kuulunee myös symmetria vs. epäsymmetrisyys vaatteen linjoissa.

Pääntien muoto. Avartamalla pääntietä niskasta, muokkaamalla eteen v-muodon tai testaamalla venepääntietä saat vaatteesta aina eri tyylisen.

Väriblokit. Liittyvät myös ensimmäiseen kohtaan, sillä erilaisissa kappaleiden leikkauksissa voi hauskasti hyödyntää eri värisiä osia. Simppelein tapa on toki tehdä esim. hihat eri kankaasta kuin miehusta. Myös eri kuoseilla, vaikkapa palloilla ja raidoilla, saa tehtyjä kivoja yhdistelmiä.

Ompelumerkki tai muu merkki. Oikeasti tosi pieni juttu, mutta antaa huomattavasti huolitellumman ja viimeistellymmän ilmeen vaatteelle. Merkkejä voi teettää haluamallaan tekstillä ja/tai kuvalla tai askarrella itse vaikkapa nahasta. Jos ompelukoneessa on koristeompeleita, voi niitä hyödyntää merkkien tekemisessä. Helpoimmillaan merkin voi tehdä sujauttamalla koristenauhan pätkän taitettuna sivusaumaan.

Pitsi. No se vaan on niin ihana tehoste ettei tosikaan, ihan suosikkini! Ei kyllä toimi (ehkä) poikien vaatteissa, mutta tytöillä kyllä. Ompele pääntietä koristamaan iso pitsikaulus, lisää helmaa kiertämään http://punatukkajakaksikarhua.blogspot.fi/2015/06/juhannusruusut.html(koristeeksi tai pituutta lisäämään) pitsinauha, tikkaa pitsinauhaa taskunsuuhun, huolittele pääntie tai kädentiet joustavalla pitsillä, peitä saumanvarat pitsillä, tee näyttävät koristeet ompelemalla vaatteeseen koristeeksi vanhoja pitsiliinoja, käytä pitsinauhaa solmimisnauhoina esim. hupussa tai vyötäisillä...

Taskut. Taskut antavat vaatteelle sekä näköä että ovat käytännölliset. Ompele vaatteeseen suuret paikkataskut, viimeistele vaate rintataskulla,  piilota taskut sivusaumaan, tee eteen iso kengurutasku, leikittele timanttimekolla pussitaskuineen, ompele päälle kaaritaskut. Kokeile rohkeasti eri muotoisia taskuja. Tehostetta taskuihin saa käyttämällä taskupusseissa eri väristä kangasta tai kuosillista kangasta muuten yksiväriseen vaatteeseen, tai lisäämällä taskunsuihin vaikkapa frillat tai pitsiä. Päälle ommeltavat taskut, kuten rintatasku, kannattaa tukea silitettävällä tukikankaalla, jotta reunat pysyvät muodossaan vaatteeseen kiinni ommellessa.

Napit ja nappilistat, nepparit ja vetoketjut.  Nappilista voi olla oikeasti avautuva tai valelista, kivalta näyttävät molemmat. Napit ja nepparit voi valita sulautumaan vaatteeseen tai tuomaan kontrastia, vaihtoehtoja on lukuisia. Kokeile lisätä nappilista tai pelkät napit esim. paidan raglansaumaan, hupparin pääntielle, legginssien lahkeensuihin tai paidan hihansuihin. Erilaisilla napeilla voi koristella vaatetta myös sellaisenaan. Sama koskee vetoketjuja, joko koristeena tai funktion kanssa. Oma lemppari oli pitkään niskaan ommeltu koristevetskari.

Tampit. Antaa mielestäni jälleen kerran huolitellumman ilmeen ja pientä jujua muuten yksinkertaiseen vaatteeseen. Lisää tamppi hihoihin, helmaan tai vaikkapa kaulukseen. Tampit voi tehdä samasta kankaasta kuin vaate itsessään tai valita tehostevärin tai esim. pitsinauhan. Tampin pituutta säätämällä voit vaikuttaa siihen, millä tavalla kohta laskostuu. Tamppi toimii myös, jos pääntie on avara selästä, jolloin se estää yläosaa valumasta olkapäiden yli. 

Rypytys ja laskokset. Tämä on myös suosikkejani! Lisäämällä framilonia tai kuminauhaa esim. paidan tai mekon sivusaumoihin tai holkkihihan olkasaumaan, tuo rypytys uutta muotoa vaatteeseen. Rypytystä voi lisätä myös esim. pääntielle tai housujen lahkeisiin. Muista, että rypytys tai laskostus "lyhentää" aina kyseistä kohtaa, joten huomioi se kangasta leikatessasi. Hauskan rypytyksen ja yksityiskohdan saat ompelemalla nyörikujan esim. paidan helmaan ja solmimalla rusetin koristeeksi.

"Paikat". Kyynär- tai polvipaikat on tosi kivat ainakin lasten vaatteissa, voit kikkailla paikkojen muodoilla, väreillä ja pintamateriaaleilla.

Rusetit. Näissäkin voit väriä, muotoa, kokoa  ja sijoituspaikkaa vaihtelemalla saada tosi erilaisia lopputuloksia (klik, klik). Toimii myös niskassa tampin tavoin. 

Frillat. Jälleen enemmän tyttöjen juttu, tänä kesänä vallanneet myös naisten vaatteet, mikäli kauppojen rekkeihin on uskominen. Itse tykkään lisätä frillaa (tai röyhelöä tai rimpsua - sama asia) helmaan kuten tässä hupparissa, kerrostettuna mekkoihin tai paidan olkapäille. Frillanauhalla voi koristella myös vauvan housujen takaosan, tehdä ruusukkeen pipoon tai ommella sellaisenaan esim. paidan etukappaleelle tai housujen polviin. Frillan rypytyksen voit tehdä framilonilla tai ompelemalla rypytyslangat käsin tai koneella.

Vyötärölinjan korostaminen. Tätä olen suosinut omissa vaatteissani eli yrittänyt tuoda esiin jotain sellaista mitä ei juurikaan ole. Yleensä teen rintojen alapuolelle tai vyötärön hujakoille sauman ja ompelen siihen framilonin. Vyötärölle voi ommella myös esim. nauhakujan nyöreineen tai kiinnittää sivusaumoihin nauhat ja solmia vyöksi.

Helma. Helman pituus ja muoto vaikuttavat suuresti kokonaisuuteen. Suora tai a-linjainen, tulppaani tai pussittava, tasainen tai taakse päin pitenevä. Tähän voit jälleen vaikuttaa myös rypytyksellä. Helmaan voi lisätä myös vaikkapa nyörikujan nauhoineen. Helma voi olla myös epäsymmetrinen. 

Kaulukset ja huput. Menevätkö hupun etureunat pitkälle ristikkäin, leikataanko huppu taitteelta edestä korkeaksi, kehystääkö hupun reunoja resorikaitale tai -kantti? Onko nauhakuja tarpeen ja millaiset ovat nyörin ulostuloaukot? Kokeile metallisia sirkkoja, ommeltuja napinläpiä tai nahkaisia yksityiskohtia reiän ympärillä. Myös erilaiset ja  eri korkuiset kaulukset antavat uuden ilmeen yläosalle.

Tuollaiset tulivat mieleen tällä kertaa. Millaisia yksityiskohtia ja jippoja sinä suosit vaatteissa? 

Iloista loppuviikkoa ♥


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Ompelua, ompelua ja vielä vähän ompelua - Blogiviikkoni ja parit paidat







Sain  Kototeon Sannalta hauskan haasteen kertoa viikon ajalta, mitä blogin taustalla tapahtuu sinä aikana. Aika metka kiinnittää huomiota asiaan, mikä yleensä kulkee omia aikojaan -  joskus enemmän ja joskus vähemmän - arjessa mukana. Kelataanpa siis viikko taaksepäin.


Perjantai: 
Teen lähtöä viikonloppureissulle ja pitäisi pakata. Tänään ensin koko perhe mummilaan, ja siitä jatkan huomenna itse Tallinnaan. Pakkaaminen venyy kuitenkin, kun juutun ompelukoneen ääreen. Lomapäivien ihanuus, mahdollisuus ommella pätkä silloin ja toinen tällöin! Aamusta viimeistelen pojan kolme t-paitaa, pääntieresorit puuttuivat vielä. Myös yhden oman mekkoni sekä tytön tunikan ompelen loppuun lasten katsellessa Risto Räppääjää. Josko ne ehtisi kuvaamaan tänään ennen kuin kellään on räkää tai ketsuppia rinnuksilla...

Ehdimme ulkoilemaankin ja saan pakattua lasten tavarat. Omani olen kasannut jo edellisenä iltana, todennäköisesti jälleen ihan liikaa. Tytön päiväunien aikana hoksaan pöydällä olevan kukkamaljakon sopivan mainiosti somistamaan kukkakuvioista tunikaa. Äkkiä tunika lattialle ja kukat viereen, kun valokin on sopiva. Klik klik, laulaa Canon. Tyttönen herää ja kysyn halukkuutta tunikan kuvaamiseen kukkien kanssa. Jee, neiti on suosiollinen ja saan ihan kivat kuvat omassa makuuhuoneessamme. Tyttöä on ihana kuvata, hän tykkää sovitella vaatteita ja poseerata :) 

Illalla mummilassa napsin kuvia myös pojasta uusissa teeppareissaan ja kauppareissun lopuksi mies nappaa kuvat myös minusta mekossani. Aurinko paistaa ihanasti, mutta kuvaamista se hankaloittaa. Liekö näihin auttaa käsittelykään... Illalla ei tahdo uni tulla, huominen matka polttelee jo.



Lauantai: 
Mies vie minut aamusta Helsinkiin ja odotan laivan lähtöä Paulinan kanssa. Ihana nähdä häntä pitkästä aikaa, jutella kuulumisia ja tietenkin myös käsitöistä ja muun muassa kässäsometuksesta. Pari tuntia kuluu vauhdilla. Perillä Tallinnassa taksi kuljettaa meidät suorinta tietä Karnaluksiin (hinta satamasta 6,25 e, jotakuta kiinnostaa kuitenkin) , jonka aukioloaikaa on jäljellä kaksi tuntia. Mahtaakohan se riittää? 

Minulla oli hyvä aikomus tehdä kunnollinen postaus Karnaluksista, mutta unohdan ottaa kuvia sinkoillessani hyllyltä toiselle. Paikan ollessa jo tuttu ja rahapussin kevyt, pystyn säilyttämään jonkun järjen päässäni ja shoppailemaan hallitusti. Tai niin minä luulen, kunnes näen Paulinan ostokset. Ensi kertaa Karnaluksissa, ja hän ostaa yhden kankaan ja yhden vetoketjun. Siis whooot? :D

Hotellilla kuvaan ostokseni instaan ja notkun hetken facebookissa, ja sitten lähdemme kaupungille. Vanhassa kaupungissa ihailen vanhoja ovia ja värikkäitä seiniä. Olisi monta huikean hyvää kuvauspaikkaa! (Se on minusta ehkä koko bloggaamisessa vaikeinta: löytää omille kuville kivoja taustoja ja sitten vielä kehdata kuvata siellä... Tuntuu hölmöltä seisoa kameran edessä, jos lähellä on muita ihmisiä. ) Ilta kuluu nopeasti, kuten aina kun on hauskaa. Lopulta on ihana heilauttaa kävelystä raskaat jalat sänkyyn ja käydä nukkumaan.



Sunnuntai: 
Laivamatkan Helsinkiin käytän neulomiseen. Jossakin vaiheessa sekoan rivistä ja sen jälkeen puran lähes kaiken juuri neulomani. Voi kökkö. Mies on onneksi vastassa satamassa ja voin jatkaa projektia vielä automatkan. Mummilassa lapset ovat tuliaisista innoissaan ja ajelemme kotiin Risto Räppääjää (jep, se on kova juttu tällä hetkellä) lukien. 

Illalla istahdan koneelle ja käsittelen perjantaina ottamiani kuvia. Käytän siihen Picmonkey- ohjelmaa, johon olen tykästynyt. Ei kovin ammattimainen, mutta tarpeisiini sopiva ja äärimmäisen helppo käyttää! Kuvien käsittely pitää yleensä sisällään rajaamisen, värien ja valaistuksen tasapainottamisen ja kirkastamisen sekä kuvakoon pienentämisen. Päätän tehdä postauksen, jossa esittelen tytön tunikan ja oman toukokuussa ompelemani mekon. Sen postaaminen on odottanut, että saan molemmat mekot samaan pakettiin, sillä tykkään kokonaisuuksista. Saan illan aikana toisella silmällä elokuvaa katsellen kuvat valmiiksi ja tekstinkin melkein. 



Maanantai:
Heti aamusta viimeistelen eilen aloittamani tekstin ja julkaisen tämän postauksen. Jaan postauksen blogini facebookissa, parissa kässäryhmässä sekä laitan kuvan instaan. Pikkaisen mietityttää saako tämä postaus kommentteja. Viime aikoina on tuntunut blogissani olleen kommentoinnin suhteen vähän laskeva trendi ja se saa epäilemään, onko blogini aika tulossa tiensä päähän. Vaikka kommentit eivät kaikkea kerro, antavat ne silti ihan hurjasti potkua tähän hommaan. Nykyään moni tuntuu siirtyneen ainoastaan instagramiin, mikä toisaalta olisi houkuttelevan helppo vaihtoehto. Bloggaamisessa on kuitenkin jotain, mikä saa jatkamaan näin. Ompelu on iso osa ja siitä tuloksena saadut vaatteet tietenkin, mutta rakastan myös kirjoittamista ja etenkin lastenvaatteiden kuvaamista ja kuvien sommittelua. Luotan siis siihen, että kyllä siellä ruudun toisella puolella vielä jokunen teitä on ♥

Vastaan sähköpostitse yhteen yhteistyöhön liittyvään viestiin samalla, kun laitan ruokaa. Vilkuilen myös postauksen saamia reaktioita. Onhan se nyt kiva, kun moni painaa kuvan kohdalla peukkua tai sydäntä, ei sitä käy kieltäminen. Tunnen tutun piston mielessäni, puhelin vie liikaa aikaani. Muistavatkohan lapseni myöhemmin vain sen, kuinka äiti vaan ompeli tai oli puhelin kädessä? Toivottavasti sentään muutakin.

Illalla katselen miehen kanssa elokuvaa ja leikkaan samalla kankaita. Se ilo on ompeluhuoneen puutteessa, että käsityöt hoituu olkkarissa eivätkä ole pois yhdessä ololta. No niin, pinkka ommeltavaa valmiina. Aloitan pari yksinkertaista mekkoa, joskin toisen liru materiaali käy hermoille. 



Tiistai: 
Mieheni loma alkaa viikon päästä ja lähdemme silloin kahdeksi viikoksi mökille. Tuttu paniikki hiipii, sillä kuvittelen, että minun pitäisi ehtiä toteuttaa kaikki mielessäni olevat ideat ennen reissua. Järki käteen siis ja priorisoimaan! Ennen lähtöä on saatava valmiiksi kaksi blogiyhteistyöhön liittyvää ompelusta, muutama muukin olisi kiva ja yksi työ ihan pakollinen. Jos edellisen viikon kaiken vapaa-aikani käytin koulutehtävien tekemiseen (kyllä, vielä yksi viiden pinnan kurssi täytyi suorittaa kesän aikana), niin nyt ompelen kuin viimeistä päivää. 

Säät suosivat alkuviikon ajan ja käymme lasten kanssa tänäkin aamuna rannalla. Tytön päikkäriajan hyödynnän ompeluun ja hurruutan itselleni hupparia. Nahkaisten yksityiskohtien kohdalla kone tökkii eikä paininjalka liu'u. Höh. Vaihdan suosiolla mustaan trikooseen, toimii näinkin. Muuten ompelu sujuu ja parin tunnin päästä henkarissa roikkuu kaksi mekkoa odottamassa kuvatuksi tulemista (toinen oli aloitettu jo aiemmin). Toinen etenkin onnistuu tosi kivasti, vaiva palkittiin!

Ehdimme vielä mummolaan iltasella ja siellä ollessani, ihana tuttava (somen kautta jälleen, olisipa mahtava tavata livenäkin ♥) laittaa viestiä ja kertoo olevansa Vimman liikkeessä. Että tarviinko kankaita, katso mitä olisi. Henkäisen syvään ja vaiennan järjen äänen, joka muistuttaa täydestä kangasvarastosta. Pakettia odotellessa siis, onnea on oma kangasdiileri ;)

Ja ihanaa, eilinen postaus sai mainion vastaanoton, vastailen kommentteihin. Puhelin kädessäni uppoudun vielä selaamaan facebookin ompeluryhmiä inspiraation toivossa. Niiden parissa vierähtää helposti pitkä tovi, onneksi mies huutelee nukkumaan, kun itse en tajua mennä.



Keskiviikko:
Ihanaa sadepäivä! Vaikka rakastan aurinkoa ja hellettä, niin sateinen sää on hyvä tekosyy jäädä sisälle, laittaa elokuva (no tietenkin Risto Räppääjä) lapsille ja asettautua ompelemaan. Saan yhteistyöhön liittyvät ompelut valmiiksi ja henkäisen helpotuksesta. Yhteistöitä on ihan tosi mukava tehdä ja olen otettu jokaisesta, mutta etenkin näin viime tippaan jäädessä paineet "onnistumisesta" ovat kovat. Nyt enää ne kuvat... 

Hermo on jotenkin tiukilla ja moni asia ärsyttää. Ulkoilu iltapäivällä sadesäässä perheen kanssa keventää tunnelmaa ja paremmalla mielellä jatkan vielä ompelua miehen ollessa lasten kanssa. Illalla oivallan, että olen tapaamassa huomenna ystävääni, jolle olen luvannut ommella babynestin vauvalahjaksi. Vauva syntyy todennäköisesti sillä aikaa, mitä me olemme mökillä, joten paras aika lahjan antamisella on siis huomenna. Ei muuta kuin tarvikkeet esille ja vähän ennen kymppiuutisia alan ompelemaan vauvanpesää. Ihan sekopäistä, mietin, mutta jatkan kuitenkin. Jatkan yli puolen yön ja ompelen käsin viimeisen kanttinauhan pätkän, sillä koneella ommellen se kohta on tosi hankala. Sirkkojen laiton jätän suosiolla aamuun. Taaskaan ei uni tule väsymyksestä huolimatta, käyn ylikierroksilla.



Torstai:
Ihana lämmin päivä, käymme lasten kanssa leikkipuistossa ja lounaalla ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa. Vauvapesä saa ilahtuneen vastaanoton. Ehdin laittaa puuttuvat sirkat paikoilleen ennen lähtöä ja ottaa pari kuvaakin. Josko sitä jossain vaiheessa postaisi senkin... Jälleen päikkäriaikana suunnittelen uusia ompeluita, sillä pari kangasta polttelee kovasti. Mies tulee kuitenkin yllättäen aiemmin töistä ja aurinko houkuttelee minut lenkille ompelun sijaan. Hyvä valinta.

Iltapäivällä pakkaamme lasten uintikamat,  vettä ja rusinoita (yleensä on kyllä paremmat retkieväät) sekä hiekkaleluja autoon ja suuntaamme rannalle. Minä otan mukaan neuletyöni, kameran ja toisen uusista mekoistani, toisen vetäisen päälleni. Rantakohteen valintaan saattaa vaikuttaa se, millainen kuvauspaikka se on... Perillä mies ottaa mekoistani kuvia erittäin pitkämielisesti ja maisema on tosi kaunis. Mutta voi itku, aurinko paistaa niin kirkkaasti, että suurin osa kuvista on joko liian varjoisia tai puhkipalaneita. Ärsyttää, mutta neulominen lämpimällä kalliolla lasten touhuillessa lähellä helpottaa kummasti. Valokuvauskurssi käy taas mielessäni, sellaiselle pitäisi päästä, kun joskus ehtisi. Kamerani on hyvä, mutta taidoillani siitä ei saa mitään irti. Kotona tsekkaan otetut kuvat ruudulta ja toisen mekon osalta totean valon osalta kelvottomiksi. Äkkiä lastenohjelma telkkariin, lapset sen ääreen ja saan houkuteltua mieheni vielä kerran kuvaamaan talomme kulmalle. 

Illalla vastaan blogiini tulleisiin kommentteihin ja listaan ylös valmistuneet ompelukset, mitkä olisivat postausta vailla. Vaikka päivitän blogia hyvinkin vapaaseen tahtiin sitä mukaa, kun valmista tulee ja ajatuksia riittää, koen välillä suunnitelmallisemman otteen tarpeellisena. Mielummin mietin niitä kokonaisuuksia, kuin postaan yksittäisen paidan ja siitä johtuen kuvia ja ideoita kertyy.

Perjantai:
Sateisen aamun käytän siivoamiseen ja sitten saapuukin ystävä lapsineen kylään. Vielä riittäisi valmiiksi leikattuja kankaita, mutta ei mitään niin akuuttia, että niistä tarvitsisi paineita ottaa. Vieraat lähtevät ja pikkuneito käy tänäänkin päikkäreille, joten annan pojalle luvan pelata tabletilla ja paneudun itse tämän kyseisen tekstin pariin. 

Iltapäivällä mies lähtee vuorostaan omalle viikonloppuretkelleen kavereidensa kanssa, joten oma iltani kuluu rattoisasti lasten kanssa. Siinä vaiheessa, kun lastenhuoneesta  kuuluu tasainen tuhina, jatkan tämän postauksen loppuun käsittelemällä ja lisäämällä kuvat. Klik, sinne lähti, toivottavasti joku jaksaa koko jutun lukeakin. Nyt jos vähän vielä ompelisin...







Sellainen oli minun blogi/käsityöviikkoni. Sinällään aika poikkeuksellinen, koska loma ja koska suuri tarve ommella, yleensä en ompeluun noin paljoa aikaa käytä (tai pysty käyttämään). Nyt voin hyvillä mielin vaihtaa ompelukoneen neulepuikkoihin ja lähteä lomailemaan. Läppäri lähtee kuitenkin mukaan, joten nähdään taas pian!

Iloista viikonloppua just siulle ♥ Jos sinäkin bloggaat, niin otapa koppi tästä haasteesta!

Ps. Kuvien paidat on ommeltu Ottobre 3/17 kaavalla, josta muokkasin pääntien pyöreäksi ja jätin halkiot sivuilta pois. Vesivärikankaat ovat Käpyseltä, rastit Elvelyckanilta. Poika sai itse valita kankaat kaapista ja toivoi t-paitoja. Ihan kiva, kun hän tänään ilmoitti, ettei tykkääkään värikkäistä paidoista... No tästä ehkä keskustelemme vielä. 




maanantai 10. heinäkuuta 2017

Mystical flower -mekot ja käynti Karnaluksilla







 







Kun on juuri palannut ihanan rennolta viikonloppuretkeltä Tallinnasta, käynyt siellä pyhiinvaelluksella Karnaluksissa, syönyt ja juonut sopivasti, nukkunut pitkään ja nauttinut huippuhyvästä seurasta (tiiättekö, kuinka voikaan blogimaailman kautta löytää ihan oikean ystävän!), on oikein näpsä hetki tehdä tällainen nopea postaus pitkästä aikaa. Matkat meren yli sujuivat keinumatta, sää oli mitä parhain ja Tallinna tosi kaunis. 

Minulla oli hyvä aikomus postailla Karnaluksista, mutta en siellä shoppailuhurmiossani muistanut kaivaa edes kameraa esiin. Paikka oli laajentunut reilusti viime näkemästä, joten kierreltävää riitti. Toisaalta se oli huomattavasti aiempaa helpompaa, sillä tavarat olivat tarjolla väljemmin ja kulkemaan mahtui paremmin. Kankaiden määrä ja valikoima oli kasvanut huomattavasti, mutta luulenkohan vaan, että myös hinnat olivat tehneet niin? Ihan mahtava ilo oli heti ovensuusta löytynyt (ilmainen) narikka, johon saattoi jättää matkatavarat ja muut turhat, käsissä turhaa tilaa vievät kamat. Myös korttimaksumahdollisuus oli kiva yllätys. Myyjät olivat vanhoa tuttuja, avuliaita, mutta hieman yrmeitä :D Omaan ostoskoriini keräsin pari kangasta, nauhoja, neppareita, ompelulankoja, pitsejä, neulepuikot ja omaksikin yllätykseksi ison kasan neulelankoja. Josko niistä olisi iloa parin viikon mökkireissulla, jolloin ompeluihin en pääse käsiksi. 

Oletko sinä käynyt uudistuneella Karnaluksilla? 

Mutta josko nyt näihin kuviin. Vimman Mystical flower- joustocollege ei liene esittelyjä kaipaa, sen verran sitä on näkynyt blogeissa ja ompeluryhmissä. Ostin oman 1,5 metrin palan jo talven ennakkomyynneistä ja näihin minun ja typykän samistelumekkoihin se meni viimeistä silppua myöten. Kuosin kauneus on mielestäni vertaansa vailla, joten en kuvitellutkaan kikkailevani mitenkään ompelun suhteen. Oma yksinkertainen mekkoni valmistui jo aiemmin (kuvista saa vähän viitettä milloin) ja neitoselle nyt  Birdie birdie kavennettuna ja sivuhalkiollisena. Ei ehkä niin kovin kesäistä, mutta valmiiksi syksyä odotellen. 

Paahteista heinäkuun viikkoa just siulle ♥

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Lomatunnelmaa ja vaatetta pinkistä Rauduskoivusta


















"Jotkut päivät lentää selällään, toiset päivät toimii huonommin." Don Huonot.

On päiviä,  jotka totisesti toimii huonommin (kuten toissapäivänä). Päiviä, jolloin kello kulkee takaperin ja nuttura kiristää heti herätessä. Jo ennen sängystä ylös nousemista ehdin testata äänijänteitäni ja kääntää päivän kurssin kohti epäonnea ja kiukuttelua. Ulos ei ehditä ennen kuin on jo päikkäriaika, kellään ei ole kivaa eikä mikään homma valmistu. Mieleni vaeltaa jossain kaukana, siinä mitä haluaisin juuri sllä hetkellä mielummin tehdä, mitä pitäisi ehtiä tehdä. Tarjoillessani ruokaa, mistä kukaan ei tykkää, rähähdän turhaan. Pitkin päivää sovittelen Maailman huonoin äiti-viittaa harteilleni ja illan tullen kääriydyn siihen kokonaan. Tätäkö on olla lomalla lasten kanssa? Voiko jo lähteä töihin?

Mutta sitten tulee seuraava päivä. Päivä, jolloin aurinko paistaa ja koko perhe herää hyväntuulisena. Lapset leikkivät nätisti yhdessä, minä hoidan aamutoimeni hyräillen. Peilistä näkyvät samat silmäpussit kuin edellisenä aamuna, mutta en anna sen häiritä. Kaikki sujuu, ohimennessä ehtii napata pikkumurun syliin ja halata toista. Voi pakata eväskassin ja rantapyyhkeet, hurauttaa läheiselle rannalle ja levittää viltin. Ja hei jihuu, kello ei ole vielä edes kymmentä! Vesi on lämmintä, rannalla rauhallista. Kaikkien iloksi paikalle saapuu poika, jolla on mukanaan lemmikkikani. Kukapa ei pupuista pitäisi, meidän lapset ainakin ovat haltioissaan. Siinä hiekalla istuessani, auringon silittäessä kireitä hartioitani, pikkuinen sylissäni (koska hänestä hiekka varpaiden välissä on niiin ällöä) ja isomman vesileikkiä katsoessani herkistyn siihen hetkeen. Hengitän syvään, löydän jälleen läsnäolon, olen rento, olen onnellinen. 

Kesäloma, ei lainkaan hassumpaa. Ehkä siihen mahtuu monenlaisia päiviä, paremmin ja huonommin lentäviä, mutta omalla asenteella voin tehdä paljon. En totta tosiaan saa tehtyä sitä kaikkea, mitä olen lomalleni suunnitellut, mutta sen sijaan, että ahdistuisin siitä toistuvasti, yritän keskittyä oleelliseen. Tehdään se mikä on pakko, mutta muuten... ei se ehkä ole ihan niin justiinsa.

                                                                          ..............

Osallistuin Verson puodin kesäkuiseen Ompelukerhoon, ja yllätyspussista paljastui tällä kertaa pinkki-violetti, Elina Antilan suunnittelema Rauduskoivu- kangas. Kangas on Verson puodin Suomi 100-sarjaa ja ompelukerhon teemana "Kotiinpaluu". Omissa vaatteissani en sitä voinut kuvitella käyttäväni, joten lapsille siis. Yllätyin, kun sinistä rakastava poika ilmoitti tahtovansa pinkin paidan, mutta suostuin ilman muuta. 80 cm pätkästä riitti t-paidan jälkeen vielä tyttösen tunikaan.

Pojan paitaan testailin 3/17 Ottobren t-paita kaavaa, jonka jippona ovat v-pääntie sekä halkiot sivuilla. Ihan kiva malli, voisin kuvitella käyttäväni toistekin. Tytölle kokeilin Parachute-kaavaa (6/16) koossa 92, ja sekin yllätti iloisesti hauskalla leikkauksellaan. 

Olisipa mukava kuulla Sinun parhaat vinkkisi rennon kesäloman viettämiseen! Miten estää pipon kiristäminen lasten ehdoilla lomaillessa ;) ? 

Ja hei vaan ihana heinäkuu, toivottavasti olet aivan ihana ♥