lauantai 24. syyskuuta 2016

C-vitamiinia! Huppumekko joustofroteesta


Käsi ylös, kuka muu tykkää selailla kaavalehtiä? Minä ainakin! Vaikka teen monet vaatteet samoja hyväksi havaittuja kaavoja käyttäen, minusta on ihana selailla lehtiä fiilistellen kaikkia kivoja vaatteita. Katsella malleja, miettiä kuosi- ja väriyhdistelmiä ja tutkailla yksityiskohtia. 

Yleensä ompelen vaatteita, joilla on selkeä funktio. Ne ovat arkivaatteita, niitä käytännöllisiä ja tarpeellisia. Paitoja ja housuja, bodyja ja legginssejä. Mekotkin toimii sukkahousujen kanssa. Ja sitten ovat vaatteet, jotka vaan näyttävät kivoilta ja diy-äiti tuntee pakottavaa tarvetta ommella sellaisen. Hieman epäkäytännöllisiä, muun vaatevaraston kanssa yhteensopimattomia tai vähälle käytölle jääviä. Monesti silmä tarttuu lehdissä juuri niihin.



Tämä appelsiinimekko kuuluu jälkimmäisiin. Joustofroteinen hihaton mekko hupulla - siinä on jo monta epäkohtaa. Hellevaatteeksi paksu joustis on liikaa, viileällä se ei riitä yksinään, huppu tursuaa takin alla... Mutta se näyttää söpöltä! Ja meneehän tuo bodyn kanssa syyssäilläkin. Ei sen käytännöllisyyden aina tarvitse olla ykkösenä ;)

Idea hupputunikaan syntyi tällä kertaa vahingossa. Kankaan olin jo kertaalleen hylännyt myytävien pinoon, mutta kauppa ei käynyt ja kaivoin se uudelleen esiin. Olin leikkaamassa froteesta tiskirättejä, kun ajattelin sen menevän hukkaan pelkästään siivoushommissa. Kaavakansio nopsaan esille, hupullisen tunikan bongaus ja hämmästyttävän rivakka ompelu. Lopputulos yllätti iloisesti, vaikka kangas ei tosiaan enää muuten puhutellut. Melkoisen pirtsakka mekkonen tuosta syntyi, oikea vitamiinipommi!







Josko näistä appelsiineista saatu C-vitamiini riittää tuomaan vastustuskykyä sen verran, että äkäisimmät syysflunssat saadaan torjuttua. Vähän jo nenä niiskuttaa kaikilla, peukut pystyyn, ettei se pahemmaksi mene.

Pirtsakkaa sunnuntaita ja uutta viikkoa, pysytään terveinä!


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Mustavalkoinen viskoositrikoo - uhka vai mahdollisuus?

Ompelussa kankaat ovat, noh - aika isossa roolissa. Jos kaikki on kohdallaan, on kankaan pinta siloinen, laatu sopivan pehmeä, mutta samalla napakka ja värit loistavat kirkkaina. Pesuissa kangas ei viru, vanu tai värjäänny, vaan kestää kuosissaan. Se sietää hankausta nyppyyntymättä ja  kulutusta haalistumatta. Parhautta on, jos kangas on valmistettu eettisissä olosuhteissa ja luomulaatukin on plussaa.

Mitä enemmän olen ommellut, sitä paremmin olen löytänyt omat suosikkikangaskauppani nyt jo ilahduttavan laajasta valikoimasta ja oppinut tuntemaan niistä itselleni mieluisimmat kankaat. Etenkin näin kangashamsterin näkökulmasta on helppo tehdä vertailua siitä, millainen on "just se miun lemppari" - niitä löytyy kaapit pullollaan. Kun aiemmin minulle riitti kiva kuosi ja väri, nykyään kaipaan kuitenkin myös laatua ja kestävyyttä pesusta toiseen. Usein jo esipesu antaa viitteet siitä, onko kankaalla toivoa menestyä valmiina vaatteena vai mahtaako sekä ompeluaika että rahat mennä hukkaan kehnon laadun vuoksi.


Koska olen ommellut 95% joustavista materiaaleista, on niiden hipelöintiin kehittynyt jo melko hyvä näppituntuma. Yleensä paininjalan alla on elastaania sisältävää puuvillatrikoota, ja nyt kokeilemani viskoositrikoo oli mukava uusi tuttavuus. Tilasin Kangaskapinalta kesällä reilun paketin, jossa olivat nämäkin kaksi kangasta. Palloja ja raitaa, suosikkejani! Harmikseni huomasin jo ennen esipesua raidallisen olevan melko höttöisää, eikä esipesu tuntumaa parantanut. Ompelin kuitenkin sitkeästi, mutta jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen paita oli kelpo vain kotikäyttöön. Valkoinen pohjaväri puskee läpi ja pinta on todella nukkainen, mikä on kuulemmavalitettavan tyypillistä mustavalkoiselle viskoositrikoolle. Kyllä harmittaa.

Se mikä ei harmita, on kuitenkin kangaskapinan asiakaspalvelu! Reklamaatio hoidettiin erinomaisesti ja ilokseni muut tilaamani kankaat läpäisevät laatuseulan kirkkaasti, myös palloviskoosi :) Vastauksena siis otsikkooni, sekä että!



Akuuttiin pulaan ompelin nämä yksinkertaisimmista yksinkertaisimmat paidat Miw-kaavalla. Ompelukonetta käytin vain pääntien tikkaamiseen, muuten selvisin saumurilla ja sekös aina ilahduttaa laiskaa ompelijaa. Helmat huolittelin rullapäärmeellä ja taas mietin, kuinka olen ilman pärjännytkään. Pallopaita jää käyttöön ihan ihmisten ilmoillakin, raidat menevät kotona.

Väriä ja energiaa alkavalle viikolle! 

Ps. Olethan huomannut facebook-sivullani olevan arvonnan yhteistyössä Noshin kanssa? Sieltä jos mistä olen saanut aina ihan huikean laadukkaat kankaat, joten ehdottomasti kannattaa onnea koettaa ;) Arvontaan pääset suoraan tästä, ja osallistumisaika päättyy 20.9. puolen yön aikaan.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Mustilla langoilla lastenvaatteita



"Kuinka elefantti syödään? - Pala kerrallaan." Tämä sanonta on pyörinyt mielessäni, kun olen yrittänyt päästä taas vauhtiin ompeluhommissa. Pulma ei ole siinä, etten keksisi ommeltavaa, tietäisi mitä tehdä tai löytäisi materiaaleja. Aivan päinvastoin. Minun jumitukseni johtuu siitä, että kaikkia edellä mainittuja on liiankin kanssa ja lopulta aloittaminen on vaikeaa. Kokoan kangaspinoja ja lajittelen kaavoja, mutta punainen lanka ja motivaatio pysyvät kateissa.

Lopulta tajusin pääseväni käyntiin vain tuon elefanttivertauksen kautta. Sen sijaan, että yritin hahmottaa isoja vaatekokonaisuuksia ja tyhjentää kerralla puolet kangasvarastosta, oli parasta valita yksi kangas, yksi kaava ja vain ommella. Ei koko garderoobia kerralla, vaan yksi vaate kerrallaan. Valita simppeliä ja tarpeellista. Ja kun yksi valmistui, niin leikkasin uuden. Jotta vauhti ei hyytyisi, oli varminta pysytellä samoissa sävyissä, jotta lankojen vaihto saumuriinkaan ei ollut tarpeen. Mustia sävyjä siis tällä kertaa!



Lopulta kumpikin mukula sai muutaman vaatteen ja ompeluinspikseni taas uutta potkua. Sovituskuviin molemmat valitsivat mieluisimmat :)


Poitsun paidat ovat vanhalla kunnon Formal or fun-kaavalla (Ob 1/13) pienin muokkauksin. Housuihin testasin uusimman Ottobren Little basic-kaavaa koossa 104, mutta 110 pituudella. Ihan käypäset pöksyt tuli, mutta ihan liian lörppö malli makuuni. Ei jatkoon meillä.


Ihana Savanni-kangas on Ainolalta tilattu ja miellyttää erityisesti omaa silmääni, mutta "Pätmän-paita" kirvoitti sellaiset riemunkiljahdukset, ettei ole epäselvää, kumpi oli enemmän lapsen mieleen. Batmanit ovat Kangaskapinalta tilatut. Housujen farkkutrikoo on Jättirätistä, ja niin hyvälaatuista, että tekisi mieli lähteä Turkuun ihan vain sen takia.





Meidän puputyttö puolestaan ihastui pupumekkoon, jonka kankaan Jaana ystävällisesti toimitti minulle Ruotsista asti ♥ Verkostoituminen kannattaa ompeluharrastuksissakin! Kaavana mekossa on Roses on grey (Ob 4/16) koossa 86. Harmaan Tarina-mekon taas leikkelin ikisuosikkini, Bert-bodyn, avulla. Legginssit ovat Catepillarit 74 koon leveydellä ja 86 pituudella. Sydänpolvipaikat ovat muuten kivat, mutta miten se onkaan niin vaikeaa saada ne polvien kohdalle...



Jostakin syystä neidistä on tullut jo nyt varsin kranttu erityisesti pipojen suhteen. Ainut hyväksytty malli oli kesäinen lippapipo ja vaihtelua oli saatava. Ompelin pari versiota, joista pinkkirusettisen Hänen Korkeutensakin hyväksyi. Rusettipipoissa vaan on sitä jotain ♥ 

 Kepeän kirpsakkaa viikonloppua!

Ps. Nyt kannattaa pysytellä kuulolla niin blogin kuin facebook-sivuni puolella, sillä tässä kuussa juhlitaan Punatukan ja kahden karhun synttäreitä! Arvontaa luvassa ;)

torstai 1. syyskuuta 2016

Syksyinen Loki- neuletakki neitoselle


Mitä ihmettä, jälleen neule! Ei auta enää vastaväitteet, lankahommat ovat vieneet minut kyllä ihan mukanaan. Minut, joka on aina pitänyt neulomista ihan liian hitaana ja työläänä  ja neuleohjeita käsittämättöminä selostuksina. Olen oppinut poimimaan pudonneita silmukoita, purkamaan hallitusti ja saamaan valmista aikaan. Paras juttu on kuitenkin se, että käsityö kulkee mukana! Ompelukoneita ei viikonloppureissuille tai luennoille voi mukana raahata, mutta neule puikkoineen sujahtaa kassiin kätevästi. Tehokkuutta ja toimeliaisuutta rakastava puoleni on onnesta soikeana.

Ja katsokaahan nyt, on kirjoneuleet ja kaikki, nappilistakin löytyy. Jes! Muistan noin vuosi tai ehkä parikin sitten ihastelleeni Ragga Eiriksdottirin Loki-neuleita useammassa paikassa, mutta ohittaneeni sen silloin ylitsepääsemättömänä. Nyt oli kuitenkin tähtimerkit sopivissa asennoissa ja biorytmit kohdallaan, kun päätin reippaasti vaan yrittää. Kuun alussa tulostin ohjeen (ilmainen ohje löytyy useammasta lähteestä, joten laitan sen tähän) ja Turun reissulta ostin Dropsin langat ja puikot. 

Käyttämäni lanka on Dropsin Extra fine merinoa, jota kului yhteensä viisi kerää. Ihana lanka, hitsi kun Dropseja ei meidän seudulla myydä missään. Kooksi valitsin 4 v. sillä olin lukenut näiden olevan pieniä mitoiltaan. Tulipahan taas kasvunvaraa... Neulomiseen meni noin viikko, sillä työ oli joutuisaa tehdä kokonaan pyörönä. Siihen se sitten tyssäsikin pariksi viikoksi, kun alkoi jännittää liikaa tapa, jolla villapaidasta saatiin takkimallinen.


Tekniikka on nimeltään "steeking", ja tarkoittaa sitä (ainakin tässä tapauksessa), että keskelle ommeltiin kaksi ommelta, joiden välistä neule leikattiin auki. Kyllä jännitti!! Kesti se kuitenkin kasassa peloistani huolimatta... Suurin ongelma tämän jälkeen oli se, etten tiennyt kuinka saada reunat siistiksi. Ohjeessa käskettiin virkata langanpäät piiloon, mutta en tajua mitä se tarkoittaa? Lopulta päädyin poimimaan reunoista ensimmäiset ehjät silmukat ja neulomaan nappilistan. Hapsottavan reunan peitin satiininauhalla käsin ommellen. Ihan kelpo ratkaisu, mutta siistimpikin olisi voinut tulla. Nappilistan kanssa tuhersin kyllä pitkään ja huolella ennen kuin sain napinlävet sopivaan kohtaan - vasta seitsemäs (!) kerta onnistui!







Makoisaa syyskuun aloitusta ♥

torstai 25. elokuuta 2016

Siksak-viltti virkaten

Käsityöt ovat sellainen tuoteryhmä, jonka hinnoittelua säännöllisesti ihmetellään eri yhteyksissä. Hinnat tuntuvat kalliilta, kun verrokkina on ketjuliikkeen halpa vaate tai muu vastaava. Päivänselvää on se, että ihmettelijät eivät yleensä itse ole käsillä tekijöitä. Jos nimittäin olisivat, ei ihmettelyjä ja päivittelyitä kuulisi, vaan ymmärrystä löytyisi sille, mistä uniikin tuotteen hinta koostuu. Sen lisäksi, että laadukkaat materiaalit ovat arvokkaita, niin vielä arvokkaampaa lienee aika, jota väistämättä kuluu, kun itse tekee.

Onneksi näin harrastajana omia töitään ei tarvitse hinnoitella. Eikä laskea niitä tunteja, joita käsitöihin kuluu - joihinkin vähemmän ja joihinkin enemmän. 

Tämä viltti kuuluu enemmän- sarjaan. Virkkuuta aloittaessani yhteen riviin meni lähes tunti, mutta onneksi työn edetessä tahtikin nopeutui. Mutta kyllä, aika monen monta tuntia istuin koko ajan kasvava työ sylissäni. Pakko myöntää, että lopuksi paino alkoi  olla jo varsin tuntuva... Ohje tähän siksak-peittoon löytyy Dropsilta. Omasta versiostani tein vähän alkuperäistä suuremman, ja mittaa on noin 120 x 130 cm. Lankana käytin Novitan Seiskaveikkaa. Langan menekkiä en tajunnut laskea, mutta usemman kerän molempia värejä kyllä sain hankkia kauppareissujen yhteydessä.

Vaikka työtä tämän tekemiseen vaadittiin, oli ohje ihanan helppo. Varsinainen "aivot narikkaan" virkkaus, mitä oli hyvä näpertää vaikkapa kesäreissujen automatkoilla. Ja lopulta oli mahtava fiilis leväyttää valmis viltti auki ja ihastella omaa kädenjälkeä. 



Vaikka valmis viltti näytti vallan mainiolta meidänkin sohvalla, pakkasin sen silti häälahjaksi ystävälleni. Vaikka hääparin toive oli matkakassan kartutus, halusin yli 20 vuoden ystävyyden kunniaksi antaa jotakin konkreettista ja merkityksellisempää. Toivottavasti ei ole pettymys saajalleen. Rakkaudella tehty, niihin hetkiin, kun pelkkä rakkaus ei riitä lämmittämään ♥ 

Ps. Kiitos tuhannesti reppupostaukseen tulleista ihanista kehuista sekä tsemppauksista! Alku on sujunut aika lailla odotetusti niin minulla kuin lapsillakin. Itkun kanssa jäädään hoitoon, mutta äidin mieltä huojentaa vähän ajan päästä saapuva tekstari, että kaikki on hyvin. Kyllä tämä tästä, pikku hiljaa :)